Skip to content

Juupajoen alueen historiaa

Kuvat: Lylyn asema / Tapio Keränen, julkaisulupa (Lylyn liikennepaikka / vaunut.org)

Lylyn Viestivarikko, museo ja myymälä

Juupajoki

Juupajoki on väkiluvultaan pienin kunta Pirkanmaan maakunnassa. Sen naapurikunnat ovat Jämsä, Mänttä-Vilppula, Orivesi ja Ruovesi. Juupajoki sijaitsee Oriveden ja Mänttä-Vilppulan välissä kantateiden 58 ja 66 haarassa. Kunnassa on kolme taajamaa – Korkeakosken kuntakeskus palveluineen, Kopsamo (Kirkonkylä) ja Lyly. Juupajoen alueelle ominaista ovat kauniit ja kumpuilevat luonnonmaisemat sekä runsaslukuiset pienehköt vesistöt.

Tampereelta Oriveden kautta Haapamäelle suuntautuva Tampere-Haapamäki-rata kulkee Juupajoen kautta. Kunnan alueella sijaitsevat rautatieliikennepaikat ovat Korkeakosken rautatieasema, lakkautettu ja purettu Pirttikankaan rautatieasema sekä lakkautetut Lylyn rautatieasema ja Heinämäen seisake. Nykyisin ainoa henkilöliikenteen käytössä oleva Juupajoen seisake sijaitsee keskustaajamassa Korkeakoskella, josta on päivittäisiä kiskobussi- eli lähijunaliikenneyhteyksiä molempiin suuntiin. Vähäinen linja-autoliikenne kulkee kantateitä pitkin Tampere-Virrat ja Tampere-Keuruu yhteysväleillä. Lähin päivittäistavarakauppa on Juupajoen keskustassa ja 58-tien risteyksessä sijaitsee kahvila Cafe 58, josta saa myös maukkaita annoksia mukaan.

Varhaisimmat tiedot Juupajoesta ulottuvat keskiaikaan, jolloin asiakirjoissa mainitaan Juupan erämaa. Kiinteää asutusta alueelle alkoi syntymään 1500-luvun tienoilla. Juupajoki oli ensin osa Suur-Kangasalan hallintopitäjää, kunnes 1540-luvulta lähtien kuului Oriveden pitäjään 370 vuotta. Vuonna 1860 Juupa erotettiin rukoushuonekunnaksi sekä vuonna 1913 omaksi seurakunnaksi ja itsenäiseksi Juupajoen kunnaksi.

Juupajoen Korkeakosken kylään perustettiin nahkatehdas vuonna 1894 ja Suomen ensimmäisen koneellinen kenkätehdas vuonna 1898. Tehtaiden sijaintiin vaikutti vesivoimaa antava koski ja vuonna 1882 valmistunut Tampere-Haapamäki-rautatie. Kosken voimalla toimi myös maanviljelijöiden osuuskuntamylly. Sähkövaloa oli tullut jo 1895 syksyllä ja tehtaan asuntoihin 1900-luvun alussa. Kenkätehtaan ansiosta Juupajoki oli aikoinaan ”suutareiden yliopistokaupunki”, sillä moni tuleva kenkätehtailija ja alan ammattimies sai alueella koulutuksensa.

Lylyn kylätaajama

Lyly on pieni noin 200 asukkaan kylä Juupajoen kunnan pohjoisosassa. Kylä sijaitsee valtatien 58 läheisyydessä. Matkaa Orivedelle on noin 30 km ja Mänttään noin 20 km. Tampere-Haapamäki-rata kulkee kylän läpi, mutta junat eivät ole vuosiin pysähtyneet Lylyn rautatieasemalla.

Lyly oli vuosikymmeniä vireä kylä, jonka palveluihin kuuluivat Merosen kyläkauppa ja kahvio, posti- ja osuuspankin konttorit, päivittäistavarakauppoja, parturi, satavuotias 6-luokkainen ala-asteen peruskoulu sekä vuosikymmeniä aikaisemmin jopa elokuvateatteri. Kylän keskustassa sijainnut moniraiteinen Lylyn rautatieasema toimi junien kohtauspaikkana. Hyvän sijaintinsa ja etenkin läheisten järvien sekä suurten metsäalueiden vuoksi Lyly oli höyryvetureiden aikakaudella halotus- ja vedenottopaikka sekä liikenteenohjauksen suorituspaikka.

Lylyn asemarakennus, kampiasetinlaite ja resiina vuonna 1970, jolloin asemalla oli myös postin ja postisäästöpankin palvelut.

Rautatiet olivat vuosikymmeniä alueen merkittävä työllistäjä. Tampere-Haapamäki-rata oli valmistuessaan osa Helsingistä Pohjanmaalle johtavaa päärataa, jonka liikenne oli vilkasta vuoteen 1971 asti, jolloin valmistui Tampere-Parkano-Seinäjoki-oikorata. Vuonna 1977 valmistui oikorata Orivedeltä Jämsän kautta Jyväskylään, jolloin Tampereen ja Jyväskylän välinen liikenne siirtyi pääosin käyttämään uutta ratayhteyttä. Henkilöliikenne Lylystä loppui vuonna 1990 Valtionrautateiden lopettaessa työläisjunaliikenteen kokonaan. Tämän jälkeen aseman sivuraiteet purettiin ja nykyisin höyryvetureiden aikakaudesta on muistona aseman lähellä oleva entinen asuinkäyttöön saneerattu vesitorni. Alueella toimii edelleen aktiivinen Lylyn kyläyhdistys, joka on vuosittain järjestänyt heinä-elokuussa Juupajoen suurimman Lylyn kesämarkkinat -tapahtuman.

Lylyn Viestivarikko (1940 – 2008)

Lylyssä sijaitsi vuosikymmeniä elektroniikkamateriaalin ylläpidon järjestelmävastuuvarikkona toiminut Puolustusvoimien Elektroniikkalaitoksen Lylyn Varikko eli entinen Lylyn Viestivarikko (LyVV). Varikon toiminta alkoi 22. lokakuuta 1939 Espoon Leppävaarassa, josta se siirrettiin syksyllä 1940 Juupajoen Korkeakoskelle. Nykyiselle paikalle Lylyyn varikko siirrettiin 22. marraskuuta 1940.

Lylyn Viestivarikon tehtävänä oli varmistaa vastuullaan olevien järjestelmien ja elektroniikkamateriaalin toimintavarmuus kaikissa valmiustiloissa, osallistua materiaalihankkeisiin ja tuottaa elektroniikkamateriaalin elinjakson hallinnan suoritteet ja materiaalipalvelut. Lisäksi alueella toimi varikon ylläpitämä ja ylijäämävarusteiden myyntiin keskittynyt Lylyn SA-Kauppa. Lylyssä toimii edelleen varikon aikana perustettu Lylyn Viestimuseo, joka on auki vain sopimuksesta. Museon yhteydessä toimii edelleen myös Lylyn Viestivarikon radiokerhon ylläpitämä kerho- ja museoasema kutsulla OI3V.

Lylyn varikon päätuotteita olivat:

  • alueellisten viestijoukkojen ja kansainvälisten joukkojen viestimateriaali
  • kenttäviestikalustot ja -sähköjärjestelmät
  • maalilaitejärjestelmät
  • PV:n viestintäverkon materiaali ja elektroniikkahuoltomateriaali
  • sähkövoimakoneet, virtalähteet ja varaajat

Lylyn varikossa työskenteli noin 100 ammattitaitoista osaajaa ja se oli merkittävä työnantaja Juupajoen kunnan ja koko Ylä-Pirkanmaan seutukunnan alueella. Lylyn Varikko lakkautettiin 31.12.2008, jonka jälkeen sen toimintaa jatkoi Millog Oy:n Lylyn toimipiste. Millog toimii edelleen alueella ja tuottaen maavoimien puolustusmateriaalin elinkaaren tukipalveluita.

Lylyn Viestivarikon museo taltioi mennyttä

Jatkosodan loppuvaiheessa eräiden vanhempien viestiupseerien keskuudessa syntyi ajatus, että poistettavaa viestikalustoa pitäisi jossain muodossa ryhtyä varastoimaan. Silloinen viestikomentaja, kenraalimajuri Leo Ekberg antoi luvan vanhimman viestikaluston säilyttämiseen Viestivarikolla Lylyssä. Varsinaisen päätöksen museoaineiston kokoamisesta ja sen keskittämisestä Riihimäen Viestivaruskuntaan teki kenraaliluutnantti O. Huhtala keväällä 1960. Tuon museon avajaiset pidettiin 24.5.1974.

Lylyn Viestivarikolle museo perustettiin vuonna 1977 silloisen päällikön, majuri Seppo Hintikan aloitteesta. Toiminta aloitettiin rakennus 125:ssä, mutta tilanpuute oli heti alussa valtava. Joulukuussa 1980 tehtiin anomus puolustusministeriöön siitä, että asuntokäytöstä vapautunut ja vuonna 1941 rakennettu rakennus 106 saataisiin ottaa museokäyttöön. Myönteinen päätös tuli ja tammikuussa 1982 Tampereen kiinteistönhoitopiiri aloitti rakennuksen muutostyöt. Ensimmäiset esineet siirrettiin uusittuun museoon heinäkuussa 1982.

Lylyn viestimuseon tarkoitus on kerätä, säilyttää ja esitellä esineistöä, josta saisi vaikutelman radio- ja puhelinliikenteestä sekä yleisesti viestintään liittyvien tehtävien hoitamisesta eri aikakausina. Museoitava materiaali on muodostunut pääosin Lylyn Viestivarikon ja joukko-osastojen hylkäämistä tuotteista. Myös ulkopuoliset yhteisöt, valmistajat ja yksityishenkilöt ovat antaneet lahjoituksia. Museo on toteuttanut erilaisia yhteistoimintamuotoja historiallisten yhdistysten, museoiden sekä viesti- ja sähköteknisen alan historiallisesta esineistöstä kiinnostuneiden yhteisöjen kanssa näyttelyvaihtona ja asiantuntijapalveluina. Lisäksi museo on toiminut osaltaan myös muiden puolustusvoimien aselajimuseoiden ja erityisesti Sotamuseon sekä vuonna 2012 lakkautetun Riihimäen Viestimuseon esineistön täydentäjänä.

Lylyn Viestimuseon esineistö käsittää viestikalustoa ja -varusteita, mutta myös kirjallisuutta, valokuvia, vaatteita, kuljetus- ja siirtovälineistöä, majoitteita sekä sota-ajan puuhdetöitä. Museon esineistö sisältää radioita, puhelimia, keskuksia, mittalaitteita ja teholähteitä niin sotilas- kuin siviilipuolelta. Ajanjakso ylettyy 1800-luvulta näihin päiviin asti. Lisäksi museon tiloissa on myös sota-ajan majoituskorsu ja Lylyn Viestivarikon radiokerhon ylläpitämä kerho- ja museoasema kutsulla OI3V. Nykyisin museo on avoinna sopimuksen mukaan.

Lylyn Viestivarikon myymälä realisoi hylättyä (1993 – 2010)

Lylyn Viestivarikon ylläpitämä myymälä – tuttavallisemmin ”LyVi-myymälä” tai ”Harolan Valinta” – oli edullinen Puolustusvoimien käytöstä poistaman materiaalin ostopaikka. Myymälä sijaitsi Lylyn Viestivarikon läheisyydessä entisen 1940-luvulta ja 1960-luvulle toimineen Puolustusvoimien virkistystoimintaa ylläpitäneen elokuvateatterin tiloissa. Myymälän toiminnan tarkoituksena oli – entisaikojen hävittämisen sijaan – myydä osa hylätystä, mutta useinkin vielä hyväkuntoisesta tavarasta joko käyttöön tai muistoesineiksi. Myynnistä saadut varat ohjautuvat Puolustusvoimien uuden materiaalin hankintoihin sekä Lylyn Viestivarikolle tarvikehankintoihin, pikku korjauksiin ja henkilökunnan viihtyvyyttä lisääviin asioihin.

LyVi-myymälän kiitollisia asiakasryhmiä olivat muun muassa radioamatöörit, elektroniikkarakentelijat ja erilaiset entisöijät, sillä sen vaihtuvasta valikoimasta löytyi melkein mitä tahansa, kuten antenneita, kaapeleita, mastotarvikkeita, mittalaitteita, peräkärryjä, perämoottoreita, puhelimia, radioita, radioputkia, syöksyveneitä, työkaluja, vaatteita ja sähkövoimakoneita. Myymälä oli auki tiistaisin ja perjantaisin kello 10-16 (kesäkuukausina myös keskiviikkoisin) sekä satunnaisesti erilaisten tapahtumien, kuten vuosittain heinä-elokuussa pidettävän Lylyn kesälauantai-tapahtuman yhteydessä. LyVi-myymälä oli avoinna viimeistä päivää 30.11.2010. Kun myymälä avattiin 23. elokuuta 1993, tuli se toimineeksi lopetushetkeen asti 17 vuotta 3 kuukautta ja 7 päivää. Myymälän pitkäaikaisena myymälänhoitajana toimi Paavo Harola. Lopetuksen yhteydessä myymälän toiminnat liitettiin Tikkakosken myymälään, joka avattiin marraskuun 2010 aikana Jyväskylän Sepänkankaalla.

Aiheesta muualla

Ilta-Sanomat: Juhannuksen jättilehti – Juupajoki, Pirkanmaan piristys!

Lylyn kylän Facebook-ryhmä:
https://www.facebook.com/groups/106242846070098

Suominen, Minna, toim., 1999. Viestejä Varikolta – Lylyn Viestivarikko 1939-1999. Oriveden Kirjapaino Oy, Orivesi. Lylyn Viestivarikko, Juupajoki. s. 156-159. ISBN: 952-91-1365-X.

Youtube-video: Junamatkan hurmaa 1968 (Lyly mainittu aikaleimalla 4:30-7:40):
https://www.youtube.com/watch?v=t6dEFYNbznk&t=270s