Valmistaja: Southcom International Inc.
Tyyppimerkintä: RT-1158/URC-87(v)
Rinnakkaisia malleja: AN/URC-87 (Yhdysvaltojen merijalkaväki), KAN/URC-87 (Oriental Precision Co., Etelä-Korea), URC-187 (Vetronix, Filippiinit)
Kaupallinen tuotenimi: SC-130D Patrolfone
Valmistusvuosi: 1970-luvun loppupuoli
Käsite perinneradio syntyi 2000-luvun alussa radioamatöörien kiinnostuksesta kunnostaa ja työskennellä toisen maailmansodan aikaisella radiokalustolla. Kaluston rajallisen määrän vuoksi käsite laajennettiin koskemaan yli 40-vuotta vanhoja sotilasradioita. Nykyisin toiminta kattaa kaksi kertaa vuodessa järjestettävät valtakunnalliset tapahtumat, jossa radioamatööriasemat ottavat yhteyksiä toisiinsa sähkötyksellä (CW) tai puheella (AM/SSB). Tietoja menneistä ja tulevista tapahtumista saa perinneradiotapahtuman virallisilta sivuilta, joita ylläpitää Kouvolan Putkiradiomuseosäätiö. Lisäksi Kangasalan radiokerho, OH3ABN ylläpitämästä perinnepankista voi ladata perinneradioiden huolto- ja käyttöohjeita sekä huoltovarikko palvelee perinneradioiden kunnostajia. Perinneradiotapahtuman lyhyessä esittelyssä kuvataan tapahtuma-ajat ja työskentelyohjeet sekä esitellään Lylyn Viestivarikon radiokerhon tapahtumassa käyttämää jäsenten omaa tai lainaksi saatua radiokalustoa.
LV 407 on Suomen Puolustusvoimien 1970-luvun lopulla käyttöön ottama ja 2000-luvun alkuun asti käyttämä analoginen, kannettava ja monikanavainen HF-alueen kenttäradio. Kantamansa puolesta se luokitellaan armeijakuntaradioksi, joka soveltuu puhe-, sähkötys- ja sanomalaitekäyttöön. Kannettavuutensa puolesta LV 407 soveltuu myös sissikäyttöön.
Kuva 1. Kannettava LV 407 asema radioamatöörien peltopäivä- ja perinneradiokäytössä.
LV 407 on täysin puolijohteistettu, ja sen tärkeimmät teknilliset ominaisuudet ovat:
LV 407 asetetaan käyttökuntoon liikkuvaa ja siirrettävää käyttöä varten seuraavasti:
LV 407 kenttäradioaseman pääosat ovat lähetin-vastaanotin (radiolaite) ja siihen kiinnitettävä teholähdekotelo.
Kuva 2. Kannettava lähetin-vastaanotin LV 407 ja sen pohjaan kiinnitetty teholähdekotelo.
Kuva 3. Kenttäradioaseman LV 407 pääosat – radiolaite ja teholähdekotelo – sivusta katsottuna.
Kaikki LV 407 kenttäradion toiminnot sekä tarvittavat audio, teholähde ja muut liitännät löytyvät radiolaitteen etupaneelista.
Kuva 4. Kenttäradion LV 407 etupaneeli ja liitännät.
Kenttäradion LV 407 käyttöjännitealue on 10.5 – 14 VDC. Ajoneuvokäytössä radio kestää 16 VDC jännitepiikkejä, mutta laitteen vaurioitumisen estämiseksi ajoneuvon akun latausjärjestelmän jännitesäätö on tarkistettava ennen lähetin-vastaanottimen kytkemistä. Radion runko on negatiivisesti maadoitettu (ground), jolloin käyttöjännitteen miinusnapa (-) on laitteen rungossa. Lisäksi syöttöjännitteen napaisuus on polariteettisuojattu, jolloin radiolaite ei vaurioidu, jos sen virtajohdot kytketään väärin päin. Vastaanotossa virrankulutus on 160 mA pääkuulopuhelimella varustettuna, ja kaiutinta käytettäessä hieman enemmän. Lähetyksellä keskimääräinen virrankulutus on 1 A.
LV 407 radioaseman teholähde valitaan käyttötarkoituksen mukaisesti. Teholähteenä voidaan käyttää irrotettavaa virtalähdelipasta (sopii LV 217 radioon) ja varusteisiin sisältyvää välikaapelia käyttäen ulkoista tasajännitelähdettä, joka voi olla 230 VAC/12 VDC verkkolaite, 12 V (auton)akku tai muu DC-lähde. Radiolaitteen ja teholähdekotelon väliin voidaan asentaa myös jatkuvatoimiseen käyttöön tarkoitettu kaiuttimella varustettu verkkovarauslaite, josta saadaan 12 VDC tasajännite 115/230 VAC 50/60 Hz vaihtojännitteestä. Lisäksi verkkovarauslaitetta voidaan käyttää radion myötäkuunteluun sekä NiCd-lipasakun varaamiseen lähetin-vastaanotinta käytettäessä. Perimätiedon mukaan edellä ja myös käyttöohjeessa mainittu verkkovarauslaite on ollut suomalaisten radioiden osalta harvinainen, josko laitetta on ollut lainkaan käytössä.
LV 407 radioasemalle teholähdettä valittaessa otetaan huomioon aiottu käyttötapa:
LV 407 käyttää NiCd-akuilla (tai hätätilassa vastaavan kokoisilla 1.5 V paristoilla) varustettua virtalähdelipasta, joka on sama kuin kenttäradiossa LV 217. Teholähdelippaan asennusta varten radiolaitteen pohjaosassa on salvoilla lukittava teholähdekotelo. Lippaan vaihto radioon suoritetaan avaamalla kotelon lukitussalvat ja vetämällä kotelo irti.
Huomautukset ja varoitukset ( ! )
LV 407 radion virtalähdelippaan asennus suoritetaan seuraavasti:
Kuva 5. Kenttäradion LV 407 teholähdekotelo (vasemmalla), virtalähde(akku)lipas sekä lippaan kiinnitys- ja suojapelti.
Kuva 6. Kenttäradion LV 407 teholähdekoteloon asennettu virtalähdelipas.
Kuva 7. Kenttäradion LV 407 radiolaitteen virtalähdelippaan liitäntä.
Kuva 8. Kenttäradion LV 407 virtalähdelippaan liittäminen radiolaitteeseen.
Kuva 9. Kenttäradion LV 407 teholähdekotelo radiolaitteeseen kiinnitettynä.
Erilaiset antennit ja niiden sijoittelu vaikuttavat oleellisesti radioyhteyksien syntymiseen ja liikennöintiin. Siksi antenni tulisi sijoittaa esteistä vapaaseen tilaan ja mahdollisimman korkealle. Ympäristötekijät, kuten aluskasvillisuus, maaston peitteistö, rakennukset ja maastoesteet vaikuttavat radiosignaalin etenemiseen ja kantamaan sekä vastaanottoon. Paras sijoituspaikka radioasemalle on tavallisesti kumpareen laki tai tasainen esteetön maasto. Pitkän kantaman kaukoyhteyksissä (DX) antenni pyritään nostamaan kasvillisuuden yläpuolelle. Asema pyritään sijoittamaan mahdollisimman kauas häiriöitä tuottavista liikenneväylistä, radiomastoista, sähkölinjoista ja tehtaista. Sähkölinjojen läheisyydessä työskentelyyn liittyy myös sähkötapaturman riski. Puheliikenteessä SSB on tehokkain liikennöintimuoto, joskin kantama on rajattu. Sähkötys eli CW mahdollistaa pidemmät yhteysvälit.
LV 407 radioaseman varustukseen sisältyy dipoli- ja piiska-antennit. Tarvittaessa dipoli-antennia voidaan käyttää myös lanka-antennina. Myös muun tyyppisten HF-taajuusalueen suunta- ja monialue-antennien liittäminen LV 407 radioasemaan on mahdollista tietyin rajoituksin.
Piiska- eli marssiantennia käytetään oltaessa liikkeellä ajoneuvolla tai jalan, ja se on kannettavan kenttäradion kaikkein heikkotehoisin, mutta maastokelpoisin antenni. Oikeaan antennipituuteen nähden lyhyt marssiantenni ei ole koskaan yhtä tehokas kuin lanka- tai dipoliantenni, ja siksi sen käyttöä tulisi välttää, sillä lanka-antennit säteilevät tehokkaammin jopa huonosti asennettuina. Muotoilunsa ansiosta marssiantenni taipuu ja palautuu suoraksi taivutuksen jälkeen, mikä mahdollistaa sen säilytyksen varusterepussa taitettuna.
LV 407:n marssiantennin eristetty ja säädettävä kiinnitysalusta (antennijalka) sijaitsee radiolaitteen oikealla sivulla. Kiinnitysmekanismi mahdollistaa antennin kääntämisen eri asentoihin kuuluvuuden parantamiseksi ja käyttöön sopivaan asentoon. Suoraan pystyssä olevan marssiantennin suuntakuvio on ympärisäteilevä. Marssiantennia käytettäessä antennin syöttöjohdon holkkivahvistettu pää liitetään radion ANTENNA-liittimeen.
Kuva 10. Kenttäradion LV 407 piiska- eli marssiantennin eristetty kiinnitysalusta, antennijalka ja antennin syöttöjohto.
LV407 radioaseman varustukseen sisältyy käyttökuntoon laitettuna noin kaksi (2) metriä pitkä ja lyhennyskelalla varustettu marssiantenni, jonka osat ovat kokoontaitettava putki (alaosa), pidennys- eli syöttökela (keskiosa) sekä kokoontaitettava mittanauha tai teräslanka (yläosa). Syöttökela on varustettu ferriittisydämellä mahdollisimman suuren tehokkuuden, pienen koon ja painon saavuttamiseksi. Kelaa voidaan kiertää neljään eri asentoon, jotka vastaavat radion neljää taajuusaluetta: 2 – 2.7 MHz, 2.7 – 4 MHz, 4 – 6.4 MHz ja 6.4 – 12 MHz. Syöttökelan taajuuskaista asetetaan radion käyttötaajuutta vastaavaksi, ja antennin lopullinen viritys tehdään käyttäen radion sisäistä antenniviritintä.
Kuva 11. Kenttäradion LV 407 piiska-antennin pidennys- eli syöttökela säädetään toimintataajuutta vastaavaksi.
Kuva 12. Kenttäradion LV 407 piiska- eli marssiantenni ja siihen kuuluvat osat.
Marssiantennin käyttö edellyttää hyvää maadoitusta, sillä se lisää merkittävästi antennin säteilytehoa. Maadoitus voidaan tehdä kytkemällä johdin radion GROUND-maadoitusliittimeen ja työntämällä langan toiseen päähän kytketty metalllitanko maaperään. Toimittaessa kuivalla maaperällä tai alueella, jossa kunnollinen maadoittaminen on mahdotonta, tulisi käyttää vastapainoa. Vastapainona toimii metallijohdin, joka kytketään radion GROUND-maadoitusliittimeen ja vedetään maan pinnalle toimimaan keinotekoisena maatasona. Maadoittaminen on tärkeää toimittaessa talojen katolla tai muissa vastaavassa maanpinnan yläpuolella sijaitsevissa paikoissa.
Dipoliantenni eli kaksilankadipoli on tehokkain lähetin-vastaanottimessa normaalisti käytetyistä antenneista ja sitä tulisi käyttää, kun tarvitaan maksimaalista kantamaa. Dipoliantenni tulee suunnata poikittain halutun vasta-aseman suuntaan. Antennin pituutta on muutettava taajuutta vaihdettaessa, ja tämä on muistettava, jos toimintataajuuksia on useita. Kiinteillä asemilla käytetään usein useita dipoliantenneja, jotka kukin on sovitettu omalle toimintataajuudelleen. LV 407:n lähetin-vastaanottimen antennin viritintä ei tarvita dipoliantennia käytettäessä.
LV 407:n varustukseen sisältyy dipoliantenni, jota syötetään 15 metrin mittaisella RG58/U koaksiaalikaapelilla. Kantolaukun kannessa olevasta taulukosta nähdään, kuinka monta kierrosta antennia on purettava kelalta kullakin toimintataajuudella.
Kuva 13. Kenttäradion LV 407 mukana tuleva dipoliantennin viritystaulukko.
Kuva 14. Kenttäradion LV 407 mukana tuleva dipoliantennin asennusohje.
Lanka-antennia käytetään kiinteässä asemakäytössä ja liikuteltavassa versiossa silloin, kun ei ole käytännöllistä käyttää dipoliantennia. Lanka-antennia voidaan käyttää koko taajuusalueella 2 – 12 MHz. Hätätilassa radiolaitteessa voidaan käyttää antennina mitä tahansa maasta eristettyä johdonpätkää. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi maadoituksen on oltava hyvä. Säteilyn maksimi on langan poikittaissuunnassa ja minimi antennin päiden suunnassa. Maadoitus tehdään kytkemällä antennin vastapainoksi johdin radion GROUND-maadoitusliittimeen ja työntämällä langan toiseen päähän kytketty metalllitanko maaperään – tai vaihtoehtoisesti käyttäen maan pinnalle vedettyä johdinta, joka toimii keinotekoisena maatasona.
HF-liikenteessä voidaan käyttää useita erilaisia antenneja. Joissakin olosuhteissa suunta-antennien tai erikoisten antennisysteemien käyttö voi olla suotavaa. Nykyisia antennityyppejä voidaan usein syöttää tavallisella 50 ohmin koaksiaalikaapelilla, joka liitetään BNC-liittimellä suoraan LV 407:n dipoliantenniliittimeen.
KENTTÄRADIOASEMA, HF \ LV 407 TÄYD.
Radioaseman täydellinen varustus lisälaitteineen:
Puolustusvoimat: Radion LV 407 käyttöohje, NSN 5820-302-6033 (V 101 710 150, 1980.
Southcom International Inc.: SC-130D Synthesized Patrolfone H.F. Single Sideband Transceiver – Operating and Installation Manual.
Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, x. painos, s. 193-194. pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja. Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1989.