Skip to content

Perinneradiotapahtumien kalustoa

Sissiradio LV 661 ”Sipi”

Valmistaja: Televa, Leppävaara
Tyyppimerkintä: VR-17
Valmistusvuosi: 1960-luvun alkupuoli

Mikä on perinneradio?

Käsite perinneradio syntyi 2000-luvun alussa radioamatöörien kiinnostuksesta kunnostaa ja työskennellä toisen maailmansodan aikaisella radiokalustolla. Kaluston rajallisen määrän vuoksi käsite laajennettiin koskemaan yli 40-vuotta vanhoja sotilasradioita. Nykyisin toiminta kattaa kaksi kertaa vuodessa järjestettävät valtakunnalliset tapahtumat, jossa radioamatööriasemat ottavat yhteyksiä toisiinsa sähkötyksellä (CW) tai puheella (AM/SSB). Tietoja menneistä ja tulevista tapahtumista saa perinneradiotapahtuman virallisilta sivuilta, joita ylläpitää Kouvolan Putkiradiomuseosäätiö. Lisäksi Kangasalan radiokerho, OH3ABN ylläpitämästä perinnepankista voi ladata perinneradioiden huolto- ja käyttöohjeita sekä huoltovarikko palvelee perinneradioiden kunnostajia. Perinneradiotapahtuman lyhyessä esittelyssä kuvataan tapahtuma-ajat ja työskentelyohjeet sekä esitellään Lylyn Viestivarikon radiokerhon tapahtumassa käyttämää jäsenten omaa tai lainaksi saatua radiokalustoa.

Radion esittely

LV 661 oli Suomen Puolustusvoimien ensimmäinen transistoroitu sissiradio ja kuuluisan Kyynel-partioradion seuraaja. 1960-luvun alkupuolella kehitetty ja peitenimellä ”SIPI” kutsuttu LV 661 oli tarkoitettu kaukopartion tai sissijoukon yhteydenpitovälineeksi. Ensimmäiset suunnitelmat Kyynel-partioradion korvaamiseksi esitettiin jo 1950-luvun alussa, mutta putkitekniikalla toteutettua prototyyppiä ei kelpuutettu sarjavalmistukseen. Vuonna 1953 esitettiin ajatus transistoroidusta mallista ja sarjavalmistukseen päästiin vuoden 1960 alussa. 1970-luvun puolivälissä loput kunnossa olevat radiot keskitettiin Laskuvarjojääkärikoululle siihen asti, kun radiot poistettiin käytöstä 1980-luvulla.

[PUUTTUU]

Kuva 1. LV 661 sissiradiosema radioamatöörikäytössä.

LV 661 on kevyt kannettava sähkötysradio, ja sen tärkeimmät teknilliset ominaisuudet ovat:

  • Taajuusalue 3 – 5 MHz, lähettimessä on kolme kidekanavaa ja vastaanotin on jatkuvasääteinen
  • Lähetelaji sähkötys A1, vastaanotin toimii sähkötyksellä A1 ja puheella A3
  • Lähetysteho 1-2 W
  • Teholähteenä 4 x 4,5 V litteitä taskulampun paristoja sarjaan kytkettynä, paristojen kesto 30-100 tuntia, 50-5 % lähetysajalla, pelkällä vastaanotolla 240 tuntia, paristot on sijoitettuna radion pohjasta aukeavan luukun alle
  • Kantama 0 – 500 km
  • Käyttölämpötila -25 .. +40 °C
  • Koneiston mitat 250 x 160 x 55 mm ja paino 1,1 kg
  • Paino varusteineen 2,8 kg

Kuva 2. LV 661 radion etulevyn koskettimet, säätimet ja kytkimet.

Pienestä lähetystehosta ja käytetyllä taajuusalueella etenkin pimeällä esiintyvistä häiriöistä johtuen Sipi-radiolla työskentely oli haastavaa. Yhteyksien saamiseen vaikuttivat vuorokauden- ja vuodenajasta, auringon aktiivisuudesta eli auringonpilkuista sekä muista radiokeleistä aiheutuvat vaihtelut. Työskentelyyn vaikuttivat osaltaan ympäröivä maasto ja asemapaikan valinta. Näistä rajoitteista johtuen Sipi-radion käyttäjiksi pyrittiin valikoimaan taidoiltaan parhaat sähköttäjät. LV 661 radion tunnetut sarjanumerot olivat nelinumeroisia, joista kaksi ensimäistä numeroa ovat 11 ja kaksi viimeistä järjestysnumero. Radion hankintahinta oli 1260 mk ja sen valmistusmääräksi on ilmoitettu noin 130 kappaletta.

Radion käyttökuntoon laitto

LV 661 radioasema asetetaan käyttökuntoon seuraavasti:

  • Aseta radion käyttökytkin asentoon EI
  • Tarkista kiteiden taajuudet ja vaihda tarvittaessa uudet kiteet sekä kirjaa tiedot kirjoituslevylle
  • Asenna teholähde eli paristot
  • Kytke antenni mitoitusohjeen mukaisesti
  • Aseta käyttökytkin asentoon K1-K3 ja valintakytkin asentoon A1 tai A3

Rakenne ja varusteet

LV 661:n rakenne, osat ja varusteet on esitetty kuvassa 3. Radion kojeisto on rakennettu harmaalla vasaralakalla maalattuun ja kevytmetallilevystä koottuun koteloon, jonka muotoilu mahdollisti antennilangan kelaamisen radion ympärille. Sähkötysavain oli asennettu kiinteästi kotelon sivuun. Kotelon sisällä on tila paristoille, heittopainolle, koestuslampulle ja pienoiskuulokkeille. Lisäksi varustukseen sisältyi antenni (42 m) ja vara-antenni (32 m) erillisillä puukeloilla tai vyyhdettynä kojeistolaatikon ympärille. Radion suunnittelun yhtenä lähtökohtana oli hukkuvien irto-osien minimointi.

Kuva 3. LV 661 radion rakenne, varusteet ja paristojen asennus.

Sipi-radion lähettimeen voitiin asettaa kolme taajuutta. Kiteet oli testattava käyttöön otettavassa radiossa, sillä kaikki kiteet eivät saaneet lähettimen oskillaattoria värähtelemään. Radion vastaanotin oli toteutukseltaan ”jatkuvasäätöinen super”. Vastaanottimen taajuus vaihteli lämpötilan mukaan ja radio oli varustettu kideoskillaattorilla taajuuspoikkeaman selvittämiseksi. Radion tyyppivika oli säätökondensaattorin rikkoutuminen, joka johtui yleensä liian kovakouraisesta käsittelystä.

Sipi-radion lähetin ja vastaanotin on toteutettu seuraavilla puolijohteilla:

  • Vastaanottimen etuaste, säädettävä oskillaattori (engl. Variable Frequency Oscillator, lyh. VFO), sekoittaja, väli- ja pientaajuusaste: OC 169
  • Lähettimen kide-oskillaattori ja BFO: OC 169
  • Lähettimen ohjainaste: 2N 1309
  • Lähettimen pääteaste: 2N 1046

Radion etupaneeli

LV 661 radio etulevyn koskettimet, säätimet ja kytkimet on esitetty kuvassa 4. Käyttökytkimen avulla suoritetaan radion päälle- ja poiskytkentä (ON/OFF) ja lähettimen kidetaajuuden valinta. Vaihtokytkintä käytetään vastaanottimen kalibrointiin, vastaanotetun lähetteen valintaan (AM/CW) sekä lähettimen käynnistämiseen sähkötystä (CW) varten. Lisäksi etulevyssä on äänenvoimakkuuden ja apuoskillaattorin (engl. Beat Frequency Oscillator, lyh. BFO) säädöt sekä painettavat koskettimet antennin kytkemistä varten.

Kuva 4. LV 661 radion etulevyn koskettimet, säätimet ja kytkimet.

Kiteiden asentaminen

Vaihdettaessa Sipi-radioon toiset kiteet, tarkista ensin uusien kiteiden taajuus. Avaa ensin kojeiston paristokotelon lukitussäppi. Tämän jälkeen avaa pitkää ruuvitalttaa käyttäen kojeiston kiinnitysruuvit. Vedä kojeisto-osaa varovasti ulospäin sen verran, että kiteet tulevat näkyviin ja ne voidaan vaihtaa.

Kide tai kiteet, jotka on tarkoitus vaihtaa, irrotetaan varovasti ja tilalle asetetaan uudet. Kiteet painetaan niin syvälle pitimiinsä kuin ne menevät. Työnnä kojeisto-osa varovasti takaisin paikalleen ja kierrä välipohjassa olevat ruuvit kiinni. Vaihtotyön jälkeen kiteiden taajuus ja kidepitimen numero merkitään muistiin valkealle kirjoituslevylle, tai muuttaen siihen jo aikaisemmin kirjatut tiedot uusia kiteitä vastaaviksi.

Teholähteen asentaminen

LV 661:n teholähteenä käytettävien paristojen asennuksessa on huomioitava, ettei radiossa ole suojausta käyttöjännitteen väärän kytkentänapaisuuden varalta. Ylijännite ja väärä napaisuus aiheuttavat laitteen rikkoutumisen. Paristojen oikea asennussuunta on merkitty kojeiston virtalähdetilaan. Radion virtalähteenä käytetään kuvan 5 mukaisesti neljää (4) litteää 4,5 V taskulampun paristoa (3LR12) sarjaan kytkettynä, jolloin normaali käyttöjännite on 18 V. Perinteiset 4,5 V litteät paristot voidaan korvata myös vastaavilla kolmen 1,2 V (AA/LR6) pariston sovittimilla. Ennen asennusta paristojen napojen kosketinmetallit eli -lamellit on taivutettava koholle. Paristosovittimia käytettäessä AA/LR6-paristojen oikea kytkentäsuunta on aina tarkistettava.

Kuva 5. Perinteinen 4.5 V litteä taskulampun paristo (vasemmalla), erilaisia paristo-adaptereita ja paristojen sidonta.

Paristot sidotaan lujalla langalla kaksittain yhteen siten, että pohjapuolelle jää silmukka, josta vetäen paristot on helppo poistaa paristotilasta. Paristot työnnetään paikalleen paristotilaan kumpikin pari siten, että pohjakantta suljettaessa paristojen napojen lamellit tekevät kosketuksen sisäosan piirilevylle. Tämä voidaan todeta kuulokkeissa kuuluvana kohinana, kun radion käyttökytkin on asennossa K1-K3 ja vaihtokytkin asennossa A1 tai A3.

Antennin mitoitus

Eräs tärkeimpiä edellytyksiä yhteydenpidon onnistumiselle on antennin oikea mitoittaminen, sillä lähettimessä ei ole antennin virityselimiä. Antennin mitoittaminen on aina suoritettava Sipi-radion käyttökuntoon laiton yhteydessä ja seuraavia ohjeita noudattaen.

Antennin pituus riippuu käytettävästä taajuudesta. Kun radion antenni on aallonpituuteen nähden melko lähellä maanpintaa, dipoliantennin mitoitusohje ei pidä pituuden suhteen paikkaansa. Tämä johtuu siitä, että antennin haarojen ja maan välinen kapasitanssi on lähellä maata sijaitsevassa antennissa huomattavasti suurempi kuin korkeammalle ripustetussa.

Antennin mitoitus voidaan suorittaa ennakolta piirrettyjen käyrien perusteella. Kuvissa 6 ja 7 esitetyt käyrät, jotka on myös piirretty antennikelalle, edustavat antenneja, joista toisen peruspituus on 42 m ja toisen 32 m. Mainitut peruspituudet vastaavat taajuuksia 3,2 MHz ja 4,05 MHz. Jos käyttöön määrätyt taajuudet poikkeavat näistä, antenni on mitoitettava sitä lyhentämällä. Antennin peruspituudet voidaan valita toisin, mutta lyhennyskäyrät on tällöin mitattava ja piirrettävä erikseen.

Kuva 6. Peruspituudeltaan 42 metrin antennia ja taajuutta 3,2 MHz vastaava lyhennyskäyrästö.

Kuva 7. Peruspituudeltaan 32 metrin antennia ja taajuutta 4,05 MHz vastaava lyhennyskäyrästö.

Antennin pituus mitoitetaan oikeaksi kääntämällä antennin päät kaksinkerroin. Tuolloin on otettava huomioon, että antennin kaksinkerroin olevissa päissä tulee johtimien olla tiiviisti lähellä toisiaan. Jos antennin lyhennys on suhteellisen suuri, johtimet on punottava toisiinsa, sillä muutoin antennin ennakkomitoitus ei pidä paikkaansa. Antennin lyhentämisessä on ehdottomana vaatimuksena se, että dipolin haarat ovat yhtä pitkät, ja siksi lyhentäminen on suoritettava aina antennin molemmissa päissä.

Esimerkki 1:

Mikä on antennin pituus, kun antotaajuus on 3400 kHz?

  • Käytettäessä 42 metrin pituista antennia, luetaan käyrältä tulokseksi 38,5 metriä, johon mittaan antenni on lyhennettävä
    Esimerkki 2:

Mikä on antennin pituus taajuudelle 4300 kHz?

  • Saadaan vastaukseksi kaksi tulosta: 42 metrin antenni on lyhennettävä 28,3 metrin pituiseksi tai 32 metrin antenni 29,4 metriseksi

Antennin mitoituksen tarkkuusvaatimuksien osalta pituuden ollessa käyrien mukainen ±4 % tarkkuudella, antennin hyötysuhde on 90 % tai parempi. Pituuden poiketessa ±6 % oikeasta hyötysuhde on 75 %. Jos antotaajuudet (K1, K2 ja K3) ovat lähellä toisiaan, taajuutta voidaan vaihtaa antennin pituutta muuttamatta ilman, että lähettimen teho oleellisesti vähenee. Kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu, Sipi-radion käyttökunto on kokeiltava ennen kuin yhteydenpitotehtävää lähdetään suorittamaan.

Käyttökunnon kokeilu

Käyttökunnon kokeilua varten Sipi-radio viedään huutoetäisyyden päähän vasta-asemasta. Jos vasta-asema on teholtaan suuri, kuten Aki-lähetin, vasta-asemaa on käytettävä pienemmällä teholla, jotta Sipi-radion vastaanottimen suurtaajuusasteessa oleva transistori ei vioittuisi.

Käyttökuntoa kokeiltaessa suoritetaan seuraavat toimenpiteet:

  • Antenni ripustetaan 5-6 metrin korkeuteen vapaaseen tilaan, jolloin käyrästä saatu antennin pituus on oikea
  • Antennin oikea mitoitus voidaan tarkistaa kytkemällä koestuslamppu sarjaan antennin syöttöjohdon toiseen haaraan; lamppu palaa kirkkaasti, jos antennin pituus on oikea
  • Kutakin taajuutta vastaavat pituudet merkitään antenniin eristysnauhalla tai värillisellä teipillä
  • Käyttökuntoa kokeiltaessa otetaan koeyhteys vasta-asemaan kaikkia kolmea antotaajuutta käyttäen
  • Vasta-asemalla on merkittävä muistiin mistä kohdasta vastaanottimen asteikolla Sipi-radion lähete kuului
  • Sipi-radion käyttäjän on todettava, miltä kohdalta kuului vasta-aseman lähete

Koska läheltä otettu koeyhteys ei anna oikeata kuvaa Sipi-radion lähettimen todellisesta kuuluvuudesta, käyttökunnon kokeilu ja yhteydenotto pyrittiin suorittamaan kauempana (5-50 km) olevaan asemaan.

Kuljetuskuntoon laitto ja kuljetus

Kun Sipi-radio on todettu käyttökuntoiseksi, sijoitetaan kuulokkeet, koestuslamppu ja heittopaino huolellisesti säilytyslokeroon. Antenni vyyhdetään puukelalle heittonarun toisesta päästä aloittaen siten, että antennilangan kiertymisen estämiseksi vyyhteäminen suoritetaan vuoroin oikealla ja vasemmalla kädellä – esimerkiksi 10 kierrosta kummallakin kädellä kuvan 8 mukaisesti. Tarvittaessa antenni voidaan vyyhdetä suoraan kojeistolaatikon päälle, jolloin vain vara-antenni on puukelalla.

Kuva 8. Antennilangan vyyhteäminen kelalle kätisyyttä vaihtaen (10 kierroksen sääntö).

Kuljetusta varten esimerkiksi villapaidan tai varajalkarättien sisään kiedottu Sipi-radio sijoitetaan antenneineen reppuun päällimmäiseksi. Vaikka Sipi-radio on luja ja roiskevesitiivis, sitä on suojeltava kuljetuksen aikana erityisen huolella tärinältä, kolhuilta ja kosteudelta. Kaikkien Sipi-radioaseman toiminnalle välttämättömien osien tulee olla kuljetuksen aikana saman miehen hallussa. Puukelalla oleva vara-antenni ja varaparistot voidaan antaa toisen miehen kuljetettavaksi. Kovalla pakkasella paristot voidaan kuljettaa taskussa, jotta ne eivät jäätyisi.

Radioaseman pystytys

Valittaessa paikkaa Sipi-radioasemaa varten on tilanteesta johtuvien näkökohtien lisäksi otettava huomioon seuraavaa:

  • Asemapaikaksi soveltuu hyvin kostea ja alava paikka
  • Tiheätä metsää ja täysin aukeaa maastoa on vältettävä
  • Yhteyssuuntaan kohoava rinne voi vaikeuttaa kaukoyhteyden onnistumista
  • Paikalla tulee olla sopivia antennin kiinnityspuita runsaan antenninmitan päässä toisistaan
  • Puut on pyrittävä valitsemaan siten, että yhteyssuunta tulee kohtisuorana ripustussuuntaan nähden, koska dipoliantennin kenttä on voimakkain tässä suunnassa
  • Antennin suuntavaatimus ei ole ehdoton, sillä yhteyskokeiluissa ei ole havaittu suuntausvaikutuksella olevan huomattavaa merkitystä yhteyden onnistumiseen
  • Antennin ripustuspuiden välisen maaston on oltava vapaa puista, oksista tai muista esteistä, joihin antenni saattaisi ripustettuna koskettaa

Antennin syöttöjohto voidaan vetää seinän rakoon tai teltan helman alitse. Sipi-radiota voidaan käyttää teltassa tai partiomajassa, jos antennin kiinnityspuut on valittu siten, että syöttöjohto saadaan vedettyä sisään lyhintä tietä maahan kaivamatta tai veteen upottamatta.

Jos puuttomassa maastossa on mahdotonta löytää sopivia ripustuspuita, antenni on asetettava pensaiden, suksisauvojen tai muiden lyhyiden keppien varaan. Tällöin on otettava huomioon, että maaperän laadusta riippuen antennin pituuskerroin voi olla alle 0,8 eli huomattavasti pienempi kuin normaalikorkeuteen ripustetulla antennilla. Tämä olisi otettava huomioon jo ennalta mitoittamalla antenni vastaavissa olosuhteissa.

Kun antennin kiinnityspuut on valittu, heitetään antennin toisen pään kiinnitysnuora heittopainon avulla noin 5-7 m korkuisen oksan yli ja heittonuora kiinnitetään solmulla puuhun. Heittopaino otetaan mukaan ja antenni vedetään suoraksi siten, että se purkautuu kahden sormen varassa pyörivältä kelalta (tai kojeistolaatikolta) kierros kierrokselta kuvan 9 mukaisesti. Jotta antenni ei kiertyisi, on kelaa (tai kojeistolaatikkoa) käännettävä joka 10 kierroksen jälkeen siten, että purkautumissuunta vaihtuu. Kun antenni on saatu suoraksi, heitetään toisenkin pään heittonuora samalle korkeudelle ja antenni kiristetään vaakasuoraan noin 5 m korkeuteen siten, että riippuma on vähemmän kuin 0,5 m. Heittopaino on muistettava panna säilytyslokeroon.

Kuva 9. Antennilangan purkaminen kelalta purkautumissuuntaa aina 10 kierroksen jälkeen vaihtaen.

Vastaanottimen virittäminen, yhteydenotto ja viestitys Sipi-radiolla

Radion vastaanottimen viritysasteikolla taajuus on ilmoitettu lukuna, jota vastaava taajuus saadaan radion kyljessä olevalta käyrästöltä ja päinvastoin. Edelleen taajuuden tarkastamista varten radiossa on 200 kHz kideoskillaattori, jolla voidaan tarkastaa vastaanottimen taajuuspoikkeama. BFO-säädöllä suoritetaan vastaanottimen hienoviritys ottotaajuuden ollessa säädettynä oikeaksi.

Kun Sipi-radioasema on pystytetty ja käyttökunnon kokeilu on suoritettu, suoritetaan yhteys vasta-asemaan radioliikennetaulukon mukaisesti. Jos Sipi-radio tuodaan yhteydenottoa varten ulkoa telttaan tai teltasta ulos, odotetaan kojeiston asettautumista käyttölämpötilaan vastaanottimeen virta kytkettynä. Seuraavaksi määritetään ottotaajuutta vastaava lukema ottotaajuuden säätöasteikolta kuvan 10 mukaisesti.

Kuva 10. Radion kuoreen kiinnitetty vastaanottimen säätö- ja viritysasteikko.

Lämpötilanmuutoksista johtuvien virityspoikkeamien tarkistamiseksi vastaanotin on varustettu 200 kHz:n kidevärähtelijällä. Vaihtokytkimen ollessa asennossa KAL kuullaan tämän antama lähete joka 200 kHz:n kohdalla eli taajuuksilla 3000 kHz, 3200 kHz, 3400 kHz, jne. Värähtelijän merkitys oikean lukeman määrittämiseksi selviää seuraavista esimerkeistä, joka on laadittu Sipi-radion n:o 1138 perusteella huoneenlämmössä.

Oletetaan, että vastaanotin on viritettävä taajuudelle 3890 kHz. Radiossa olevasta virityskäyrästä luetaan tätä vastaavaksi asteikon lukemaksi 178. Lähimmät pisteet, joissa asteikko voidaan tarkistaa kidevärähtelijän mukaan ovat 3800 ja 4000 KHz. Näitä vastaavat käyrän asteikkolukemat ovat 167 ja 192. Kun kidevärähtelijä käynnistetään, todetaan 3800 kHz lähetteen kuuluvan lukeman 169 kohdalta ja 4000 KHz lähetteen 194:n kohdalta.

Kummassakin tarkistuspisteessä on siis käyrän lukema 2 jako-osaa pienempi kuin värähtelijän antama. Kun haettu taajuus on näiden välillä, oikean lukeman saamiseksi on tehtävä käyrän antamaan lukemaan vastaava korjaus ja saadaan 178 + 2 = 180.

Kun vastaanotin on viritettävä taajuudelle 4670 kHz, saadaan vastaavaksi lukemaksi käyrältä 267. Lähimmät tarkistuspisteet ovat 4600 kHz, jonka lukema käyrän mukaan on 259. Taajuutta 4800 kHz vastaava lukema on 280. Värähtelijän mukaan saadaan 4600 kHz:n virityslukemaksi 260, joten korjaus tällä kohdalla on +1. Taajuutta 4800 KHz vastaava lukema on värähtelijän mukaan 283,5 ja korjaus siis +3,5. Näiden perusteella voidaan päätellä, että 4670 KHz kohdalla korjaus on suurempi kuin +1 ja pienempi kuin +3.5. Tarkemman arvon korjauksen suuruudesta antaa interpolointi. Tämä on yksinkertaisemmin suoritettavissa kuvan 11 mukaisesti joka osoittaa, että korjaus on +1,9. Taajuutta 4670 kHz vastaava lukema on siis 267 + 1,9 = 268,9.

Kuva 11. Vastaanottimen viritysasteikon korjausarvojen interpolointi.

Kun ottotaajuuden säätöasteikolta on löydetty oikea lukema, otetaan yhteys vasta-asemaan ja suoritetaan annetut viestitystehtävät kuten Viestiliikenneohjeessa (VLO) on sähkötysradioliikenteestä määrätty. Koska yhteydenpitoa häiritsevät usein voimakkaat häiriöt, Sipi-radion käyttäjän on opittava lukemaan vasta-aseman heikot merkit usein voimakkaamman aseman alta. Vain luontainen taipumus, uuttera harjoittelu ja runsaat kokemukset tekevät sähköttäjästä pystyvän Sipi-radion käyttäjän.

Jos samalta asemapaikalta voidaan ottaa useita yhteyksiä, antenni voidaan jättää keloineen puihin, mutta Sipi-radio on syytä pakata reppuun antennia vaille kuljetusvalmiiksi. Virta on muistettava katkaista.

Kun asema lopullisesti puretaan, vyyhdetään antenni kelalle ja Sipi-radio pakataan repussa kuljetettavaksi. Erittäin kovalla pakkasella radio voidaan kuljettaa puseron sisällä jäätymisen estämiseksi.

Säilytys varastossa

Tehtävän jälkeen Sipi-radiosta on aina poistettava paristot. Kojeistolaatikko ja kaikki irralliset osat on kuivatettava ja puhdistettava. Lisäksi tulee huolehtia, kirjoituslevyyn on merkitty tiedot radiossa olevien kiteiden taajuuksista. Radiolaite ja sen antennivarusteet tulee säilyttää hyllyllä ehdottoman kuivassa ja huoneenlämpöisessä varastossa.

Vikojen toteaminen ja huoltotoimenpiteet maastossa

Maastossa Sipi-radion käyttäjä on oikeutettu huoltotoimenpiteinä suorittamaan paristojen ja lähetyskiteiden vaihdon sekä antennin uudelleen mitoituksen tai korjauksen. Kaikki muut radiossa ilmenevät viat tai muut huoltotoimenpiteet on suoritettava korjaamossa pätevän mekaanikon toimesta. Käytön kannalta on tärkeää, että radion käyttäjä osaa vian ilmetessä selvittää, onko vika sellainen, jonka hän on oikeutettu maastossa korjaamaan tai voidaanko vika saattaa kuntoon vain korjaamossa.

Lähteet

Harola, Jussi: Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen Puolustusvoimissa. Koala-kustannus. s. 109. ISBN: 9789522291462.

Puolustusvoimat: SIPI-radion käyttöohje, päivätty 6.7.1966.

Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, x. painos, s. x. pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja. Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1995.