Perinneradiotapahtumien kalustoa

Kenttäradio VRFK-C ”Raili” (C-radio)

Valmistaja: Asa Radio Oy
Tyyppimerkintä: VRFK-C
Sarjan numero: 98
Valmistusvuosi: 1945

Mikä on perinneradio?

Käsite perinneradio syntyi 2000-luvun alussa radioamatöörien kiinnostuksesta kunnostaa ja työskennellä toisen maailmansodan aikaisella radiokalustolla. Kaluston rajallisen määrän vuoksi käsite laajennettiin koskemaan yli 40-vuotta vanhoja sotilasradioita. Nykyisin toiminta kattaa kaksi kertaa vuodessa järjestettävät valtakunnalliset tapahtumat, jossa radioamatööriasemat ottavat yhteyksiä toisiinsa sähkötyksellä (CW) tai puheella (AM/SSB). Tietoja menneistä ja tulevista tapahtumista saa perinneradiotapahtuman virallisilta sivuilta, joita ylläpitää Kouvolan Putkiradiomuseosäätiö. Lisäksi Kangasalan radiokerho, OH3ABN ylläpitämästä perinnepankista voi ladata perinneradioiden huolto- ja käyttöohjeita sekä huoltovarikko palvelee perinneradioiden kunnostajia. Perinneradiotapahtuman lyhyessä esittelyssä kuvataan tapahtuma-ajat ja työskentelyohjeet sekä esitellään Lylyn Viestivarikon radiokerhon tapahtumassa käyttämää jäsenten omaa tai lainaksi saatua radiokalustoa.

Radion esittely

VRFK (A, B, C) on Suomen puolustusvoimien johdolla 1940 -luvulla kehitetty selässä kannettava kaksikanavainen kenttäradio. Laitetta kutsuttiin peitenimellä ”Railiksi”. Varusmiesten keskuudessa laitteesta käytettiin myös lempinimeä ”V…sen Raskas Faneeri Kotelo”.

Riihimäen Viestimuseo ilmoittaa VRFK:n käyttöönottovuodeksi 1941. Radion suunnitteli ja sitä rakennettiin ASA Radio Oy:n tehtaalla ja mahdollisesti myös Helvarilla. Esimerkkinä on ollut vanhempi C-Radio P-12-9 ja mahdollisesti myös saksalainen Torn.Fu d2, suomalaisen merkinnän mukaan VRKS, joka oli VHF (33,8 – 38,0 MHz) taajuusalueelle ja rakenteeltaan erilainen.

Ensimmäinen mallikappale valmistui 2.3.1942. Valmistusmäärä on löydettyjen valmistusnumeroiden perusteella ollut mahdollisesti jopa yli 1200 laitetta. Jälkikäteen radion eri versioita on saatu kartoitettua seuraavasti:

• VRFK, perusmalli vuosilta 1942 ja 1943, suurin tavattu numero 573
• VRFKA, parannettu malli vuodelta 1944, suurin tavattu numero 386
• VRFKAB, laivaston malli vuodelta 1944, suurin tavattu numero 28
• VRFKB, panssarivaunun protokappale vuodelta 1944, tietoja Turun maakuntamuseossa
• VRFKC, vastaanotin uusittu vuonna 1945, suurin tavattu numero 281
• VRFKCB, mahdollinen rinnakkaissarja vuodelta 1945, suurin tavattu numero 113, voivat olla edellisen kanssa samaa sarjaa

Valmistuskilpiin merkittyjen vuosilukujen mukaan kaikki laitteet on valmistettu tehtaalla. VRFKC ja VRFKCB sarjat eivät teknisesti eroa toisistaan. Vaikka tiedoissa esiintyy muutama päällekkäisnumero, laitteet voivat olla silti samaa sarjaa. Sodan jälkeen Lylyn viestivarikolla vuosina 1952 – 1958 suoritettujen peruskorjausten yhteydessä lähettimen oskillaattoriputki on muutettu tyypiksi 3V4.

Kenttäradio ”RAILI”:n tärkeimmät teknilliset ominaisuudet ovat:

• Taajuusalue 3000 – 6000 kHz, vastaanotin ylittää alueen molemmista päistä 50 kHz verran
• Lähetin ja vastaanotin voivat toimia erillisinä ja säädettävissä eri taajuuksilla
• Lähettimen ja vastaanottimen erillisissä viritysasteikoissa on kummassakin kilojaksojaotus
• Vastaanottimen herkkyys on noin 2 mikrovolttia
• Käyttötavat ovat puhe (A3) ja sähkötys (A1)
• Lähetysteho manuaalin mukaan 1,8 W sähkötyksellä ja 1,5 W puheella, nykymittareilla mitatut antennitehot (seisovanaallon suhteen eli SWR:n ollessa hyvin alhainen) ovat olleet pienempiä
• Hehkutuksen virtalähteenä on käytetty 2 kpl 1,5 V puhelinparia (P-4-7a), uutena rinnan tai käytettyinä sarjassa
• Anodijännite on 180 V ja anodiparisto sisälsi 3 kpl P-4-60 (60 V) tai 2 kpl P-4-90 (90 V) paristoa, anodiparistoista saatiin myös 12 V hilajännite
• Anodi- ja hehkuparistot oli sijoitettu paristolaatikkoon
• Lähettimen hehkuvirta sähkötyksellä 0,25 A ja puheella 0,45 A, anodivirta sähkötyksellä 35 mA ja puheella modulaatiosta riippuen 35 – 60 mA
• Vastaanottimen hehkuvirta sähkötyksellä 0,30 A ja puheella 0,25 A, anodivirta sähkötyksellä 9,5 mA ja puheella 9,0 mA
• Kantama sähkötyksellä manuaalin mukaan 30 km ja puheella 20 km käytettäessä heittoantennia, viiksiantennilla edullisissa olosuhteissa jopa satoja kilometrejä
• Radioamatöörikäytössä kantama hyvällä antennilla ja hyvissä radiokeleissä ”rajaton”
• Koneistolaatikko 18,5 kg
• Paristolaatikko 16,5 kg

Kalusto ja varusteet

Koko radiokalusto paristoineen ja kaikkine lisävälineineen oli sijoitettu kahteen erilliseen kanto- ja vyöhihnoilla varustettuun laatikkoon. Laatikko n:o 1 – koneistolaatikko – sisälsi lähettimen sekä vastaanottimen ja laatikko n:o 2 – paristolaatikko – radion virtalähteet. Lisävälineet ja varaosat oli sijoitettu kumpaankin laatikkoon.

Kuva 2. Kunnostetun VRFK -radioaseman pääosat.

Koneistolaatikon yläosassa on lähetin ja vastaanotin, jotka on asennettu yhteiseen kehykseen ja kiinnitetty laatikkoon neljällä kiinnitysruuvilla. Laatikon alaosassa olevassa lokerossa säilytettiin kuulopuhelin, sähkötysavain ja kuulokkeet yhdistysjohtoineen, antennin lisäviritin, paristojohto sekä radion käyttöohje. Kuulopuhelimen ja avaimen yhdistysjohto sekä paristojohto on kiinteästi kytketty koneiston etulevyyn.

Paristolaatikkoon oli sijoitettu radion hehku- ja anodiparistot, hehkuparistokytkin, paristojen täydelliset pakkassuojat (aaltopahvia), täydelliset kantohihnat, kaksi 12 metrin pituista heittoantennia, kaksi 5 metrin mittaista samasta antennilankamateriaalista tehtyä vastapainoa, kaksi heittonarua keloineen sekä heittopainot (2). Kenttäoloissa tapahtuvaa huoltoa varten mukana seurasi myös varaputkia (7), joita voitiin vaihtaa vuoron perään. Huoltotoimenpiteitä varten mukana tuli myös työkalupussi työkaluineen sisältäen banaanikoskettimen, kaksi ruuvitalttaa sekä radio- ja linjapihdit.

Koneiston etulevyyn oli sijoitettu kello, joka anastamisen vaikeuttamiseksi oli kiinnitetty erikoisruuvein sekä juotetuin vastamutterein. Kellot on kuitenkin ilmeisesti evakuoitu parempaan talteen, koska hyvin harvasta laitteesta niitä löytyy. Perimätiedon mukaan osasta laitteista kello on saattanut puuttua jo alunalkaen kokonaan eli kello on jätetty syystä tai toisesta asentamatta. Kellot ovat tiettävästi sveitsiläisiä, mutta valmistajan nimeä niissä ei esiinny. Kelloja on tehty halukkaille radioamatööreille jälkikäteen replikasarjana.

Käyttökuntoon laitto

VRFK-radioasema (kuvassa 3 ilman hehku- ja anodiparistoja) laitetaan käyttökuntoon seuraavasti:

• Laatikot asetetaan rinnakkain (1) sopivalle alustalle ja laatikoiden kannet avataan
• Käännetään koneiston käyttökytkin (2) asentoon 0 (OFF)
• Yhdistetään koneiston paristojohdon pistotulppa paristolaatikon sivussa olevaan koskettimeen (3)
• Kytketään heitto- tai viiksiantenni koneiston antenni- ja vastapainokoskettimiin (4)
• Kyynelradiomiehet, jotka olivat olleet radioamatöörejä ja siten omasivat antenneista kokemusta, käyttivät aina viiksi- eli V-antennia
• V-antenni ripustetaan kahteen puuhun siten, että radio on maassa keskivälissä, ensimmäinen viiksi tulee antennikoskettimeen ja toinen viiksi vastapainon koskettimeen
• V-antennin säteilysuunta on kohtisuoraan lankaa vastaan, joten on oltava selvillä mihin suuntaan yhteyttä halutaan pitää
• Kytketään kuulokkeet (5)
• Asetetaan verkkolaitteen virtakytkin asentoon O (OFF) sekä valintakytkin asentoon VRFK (6)
• Kytketään paristolaatikon johtimissa olevat koskettimet verkkolaitteeseen (7), liitetään verkkolaite pistorasiaan sekä laitetaan virtakytkin asentoon I (ON)
• Käännetään koneiston käyttökytkin (2) asentoon OTTO, jolloin kuulokkeista ja kuulopuhelimesta pitäisi kuulua kohinaa
• Säädetään äänenvoimakkuus sopivaksi (8)
• Suoritetaan anodi- ja hehkujännitteen säätö ja tarkistus (9)
• Valitaan haluttu käyttötapa kääntämällä koneiston valintakytkin joko asentoon PUHE tai SÄHK (10)
• Suoritetaan lähettimen- ja vastaanottimen viritys halutulle taajuudelle

Kuva 3. VRFK -radioaseman sijoittelu ja käyttökuntoon laitto.

Anodi- ja hehkujännitteiden säätö ja tarkistus

Anodi- ja hehkujännitteiden mittaus suoritetaan käyttäen apuna radion viritysmittaria ja painamalla toista kahdesta painonapista.

Kuva 4. Yhdistetty jännite- ja virtamittari sekä painonapit hehku- ja anodijännitteiden mittausta varten.

Hehkujännitteen mittaus suoritetaan asettamalla koneiston käyttökytkin joko asentoon OTTO tai ANTO ja painamalla hehkujännitteen mittauspainonappia (2 V). Mittarin osoittimen tulisi asettua asteikon siniselle alueelle, joka ulottuu 1,1 – 1,5 V. Jos osoitin jää asteikon sinisen alueen vasemmalle puolelle, hehkuparit ovat jo jonkin verran kuluneita.

Anodijännitteen mittaus suoritetaan asettamalla käyttökytkin joko asentoon OTTO tai ANTO, jonka jälkeen painetaan anodijännitteen mittauspainonappia (200 V). Mittarin osoittimen tulisi tällöin asettua asteikon punaiselle alueelle, joka ulottuu 90 – 200 V.

Lähetin ja vastaanotin voivat toimia vielä alle 90 V anodijännitteelläkin. Tällöin kuitenkin erikoisesti lähettimen antenniteho laskee huomattavasti ja yhteysväli lyhenee. Vastaanottimen herkkyys pienenee hiukan, joten se toimii suhteellisen hyvin vielä huonoillakin paristoilla. Suosituksen mukaisesti anodiparistot tuli vaihtaa uusiin anodijännitteen laskettua 90 V:iin. Hehkujännitteellä pariston vaihto tuli tehdä viimeistään, kun jännite on laskenut 1,1 V:iin.

Lähettimen virittäminen

Lähettimen viritys (kuva 5) sähkötykselle tehdään seuraavasti:

• Käyttökytkin (7) käännetään asentoon ANTO
• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään asentoon SÄHK
• Lähettimen viritysnuppia (12) kiertämällä asetetaan haluttu kilojaksoluku viritysasteikkoa (14) peittävässä suurennuslasissa olevan lukemaviivan kohdalle, viritysasteikko voidaan lukita paikoilleen kääntämällä viritysnupin alla oleva lähettimen virityslukon vipu (13) vasemmalle, jolloin viritysnuppi ja –asteikko eivät pääse liikkumaan
• Lähettimen viritysasteikolla (14) lukemat ovat kilohertsejä (kHz), asteikon tarkkuus ilman kalibrointia voi heittää 20 kHz, sillä erillistä kalibraattoria ei ole
• Avainta (25) painetaan ja samanaikaisesti kierretään antenninviritysnuppia (15), kunnes mittarin (9) osoitin näyttää suurinta poikkeamaa, mittari toimii nyt antennivirran osoittajana ja mittarin osoitin heiluu sähkötyksen tahdissa (pakkasella mittarin toiminta heikkenee ja -10C se ei näytä enää mitään)
• Lähetin on toimintakunnossa, kun annetut sähkötysmerkit kuullaan myötäkuunteluna kuulokkeissa (ja kuulopuhelimessa)

Kuva 5. VRFK -radioaseman koneistolaatikko.

Lähettimen viritys puheelle tapahtuu seuraavin poikkeuksin:

• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään asentoon PUHE
• Antenninviritysnuppia kierrettäessä ei paineta avainta
• Puhuttaessa on painettava kuulopuhelimen varressa olevaa puhekosketinta
• Puhuttaessa mittari heilahtelee oikealle (pakkasella mikrofonin toiminta saattaa kärsiä)
• Kantoaallon synnyttämien häiriöiden poistamiseksi on käyttökytkin heti puhelun päätyttyä käännettävä asentoon O (OFF) tai OTTO

Vastaanottimen virittäminen

Vastaanottimen viritys (kuva 5) tapahtuu seuraavasti:

• Käyttökytkin (7) käännetään asentoon OTTO
• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään puhetta ottaessa asentoon PUHE ja sähkötystä otettaessa asentoon SÄHK
• Vastaanottimen viritysnuppia (16) kiertämällä asetetaan haluttu kilojaksoluku viritysasteikkoa (17) peittävässä suurennuslasissa olevan lukemaviivan kohdalle
• Äänenvoimakkuus säädetään sopivan suuruiseksi kiertämällä vastaanottimen voimakkuuden säätönuppia (18)

Lähettimen viritys samalle taajuudelle vastaanottimen avulla

Lähetin voidaan virittää vastaanottimen kanssa samalle taajuudelle. Tämä tapahtuu (kuva 5) seuraavasti:

• Käyttökytkin (7) käännetään asentoon OTTO
• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään asentoon SÄHK
• Vastaanottimen äänenvoimakkuus säädetään pienimmilleen (18)
• Lähettimen jaksoluvun tarkistuspainonappia (20) painetaan

Tällöin toimii lähettimen ensimmäinen aste (ohjain), ja koska myöskin vastaanotin on toiminnassa, kuuluu kuulokkeissa (ja kuulopuhelimessa) oman lähettimen synnyttämä vinkuva ns. interferenssiääni. Kun lähettimen viritysnuppia (12) kierretään, löydetään tämän äänen nollakohta eli se kohta, jossa ääntä ei kuulu, mutta josta kumpaankin suuntaan siirryttäessä äänen korkeus kasvaa. Lähetin on viritetty vastaanottimen kanssa samalle taajuudelle silloin, kun interferenssiääni on nollakohdassa eli ääni on säädetty mahdollisimman tummaksi.

Radion kaukokäyttö

Radion kaukokäyttö puhelinasemalta tulevan puhelun välittämiseksi radioteitse tapahtuu seuraavasti:

• Käyttökytkin (7) käännetään asentoon ANTO
• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään asentoon PUHE
• Lähetin viritetään kuten edellisissä kohdissa on selitetty
• Yhdistetään puhelinasemalta tulevan johdon päät puhelinjohtoruuveihin (21)

Puhelinasemalta johtoa pitkin tuleva puhe moduloi lähettimen, ja puhe siirtyy radioteitse vasta-asemalle. Tämä puhe kuullaan samanaikaisesti kuulokkeissa (ja kuulopuhelimessa). Kuulopuhelimen varressa olevaa puhekosketinta ei saa painaa.

Vasta-asemaa kuunneltaessa käyttökytkin (7) käännetään asentoon OTTO, jolloin vastaanotettu puhe siirtyy puhelinjohdolle. Puhe kuullaan samanaikaisesti myös kuulokkeissa (ja kuulopuhelimessa).

Puhelun jatkuessa viestittäjän on seurattava kuulokkeista puhelinaseman puhujaa ja käännettävä käyttökytkintä (7) vuoroin asentoihin ANTO ja OTTO puhelun mukaan. Siksi selvyyden vuoksi puhelimeen puhuja sanoi ”kuuntelen” helpottaen viestittäjän työtä.

Radiosta puuttuu puhekäynnisteinen releistys. Vasta-asemana olevaan radioon voi edelleen olla liittyneenä puhelinlinja ja silloin tarvittiin kaksi viestimisetä, yksi kumpaankin radioon kääntelemään ANTO/OTTO valitsinta. Lisäksi puhelimien ääressä olevat ”upseerit” joutuivat painelemaan ko. puhelimen tangenttia.

Ei siis ihme, että taitamattomat viestimiehet saivat joskus kuulla kunniansa, kun upseeri unohti painaa tangenttia tai sanoa ”kuuntelen”.

Soitto puhelinasemalle

Puhelu radioasemalta puhelinasemalle puhelinjohtoa myöten tapahtuu seuraavasti:

• Käyttökytkin (7) käännetään asentoon ANTO
• Puhe-sähkötys vaihtokytkin (8) käännetään asentoon SÄHK
• Kuulopuhelimen varressa olevaa puhekosketinta painetaan puhuttaessa

Johdolta tuleva puhe kuullaan samalla, joten laite toimii kuten tavallinen puhelin. Koska sähkötysavainta ei paineta, kantoaaltoa ei mene antenniin, mutta puhelimet ovat toisiinsa yhteydessä.

Mikäli puhe halutaan siirtää samanaikaisesti myös radioteitse, puhelinasemalta tulevan ja radioteitse välitettävän puhelun aikana painetaan kuulopuhelimen puhekosketinta, jolloin sekä viestittäjän puhe että puhelinjohtoa myöten tuleva puhe menevät lähettimen kautta.

 

Kuva 6. VRFK -radioasema käytettäessä heittoantennia ja vastapainoa.

Kuva 7. VRFK ja viiksiantennin rakentaminen, jolloin antennihaarat pingotetaan vastakkaisiin suuntiin n. 30-45 asteen kulmassa maanpintaan nähden.

Radioputket

Lähetin-vastaanotin on toteutettu 1,4 V radioputkilla. Laitteisiin tehtyjen muutosten myötä putkien tyyppimerkinnät voivat vaihdella. Huomattavin ero alkuperäiseen on mallissa VRFKC, jossa käytetään vain kahta eri mallin radioputkea.

VRFK

• Lähetin
  Oskillaattori DL 21
  Päätevahvistin DLL 21
  Modulaattori DLL 21
• Vastaanotin
  Suurtaajuusvahvistin DF 22
  Sekoittaja DK 21
  Sähkötyksen apuvärähtelijä DF 22
  Välitaajuusvahvistin DF 22
  Ilmaisin, äänitaajuusvahvistin DF 22
  Päätevahvistin DF 22

VRFKC

• Lähetin
  Oskillaattori DL 21, DF 22
  Päätevahvistin DF 22
  Modulaattori DF 22
• Vastaanotin
  Kaikki putket DF 22

Ainoatakaan alkuperäiskunnossa olevaa VRFKC:tä ei ole tavattu. Peruskorjatuissa laitteissa lähettimen oskillaattorina on 3V4 / DL 94.

Kuvissa nähtävän laiteyksilön tiedot

Esillä olevan yksilön palvelushistoriasta ei ole säilynyt tarkempia tietoja.

Puolustusvoimien viimeisin radiolle suorittama huolto on tehty koneistolaatikon yläkannessa säilyneiden merkintöjen mukaisesti 20.10.1964 Lylyn Viestivarikon huoltolassa (Hla/VV). Tarkastuksen on suorittanut tuolloin nuorena asentajana varikolla työskennellyt Tauno Viren, OH3YR.

Kojeistolaatikon kanteen on merkitty kalustoluettelo ja siinä on lisäksi seuraava merkintä:

”Huom: 3 kpl 115 – 130 voltin hohtolamppuja uupuu. Indikaattorilamppuna on 2,5/0,15, mutta paremman tuloksen saa 2,5 V/0,1:n lampuilla.”

Kyseinen yksilö on hankittu Petäjäveden Radio- ja TV-museon Rompepäivien kirpputorilta keväällä 2012, jonka jälkeen se on kunnostettu radioamatöörien sekä entisten varikkolaisten toimesta perinneradiokäyttöön. Kunnostuksen yhteydessä osa koneiston radioputkista ja kuivuneista kondensaattoreista on uusittu. Perushuollon yhteydessä radiolle on tehty 230 V verkkolaite, joka korvaa jo vuosikymmeniä aikaisemmin käytöstä poistuneet anodi- ja hehkuparistot. Muilta osin radioasema on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan.

Kunnostuksen jälkeen ensimmäiset yhteydet tällä radioasemalla on pidetty Suomen tasavallan itsenäisyyspäivänä 6.12.2012. Vuosittain saman päivän aikana pidettävän perinneradiotapahtuman aikana pisin saavutettu yhteys sähkötyksellä kantoi Ruotsiin asti yhteysvälin ollessa yli 500 km.

Varusteluettelo perinneradiokäyttöön

Koneistolaatikko (1) sisältäen seuraavat osat ja varusteet:

• VRFK kenttäradio (1)
• Kuulopuhelin yhdysjohtoineen (1)
• Sähkötysavain yhdysjohtoineen (1)
• Suuriohmiset kuulokkeet yhdysjohtoineen (1)
• Paristojohto (1)
• Antennin lisäviritin (1), jos on
• Kello (1), jos on ja mielellään kiinni radiossa
• Radion käyttöohje (1)
• Käyttöohjekortti (1)
• Kantohihnat (2), jos on

Paristolaatikko (1) sisältäen seuraavat osat ja varusteet:

• Hehkuparistokytkin (1)
• Paristojen täydelliset pakkassuojat (aaltopahvia), jos käytät paristoja
• Hehku- ja anodiparistot (1+1)
• Täydelliset kantohihnat (1), jos on
• Antennit (2)
• Vastapainot (2)
• Heittonarut keloineen (2)
• Heittopainot (2)
• Varaputket (7)
• Työkalupussi (1)
• Ruuvitaltta, iso (1)
• Ruuvitaltta, pieni (1)
• Radiopihdit (1)
• Linjapihdit (1)
• Banaanikosketin (1)
• Hehkuparistokytkin (1)
• Paristojohdot liittimineen (1)

Radion alkuperäisten anodi- ja hehkuparistojen tilalla voi olla verkkovirtalähde (1). Antennina suositellaan käytettäväksi täysimittaista dipoliantennia.

Lähteet

Tämän ohjeen kirjoituksessa on käytetty seuraavia lähteitä:

• VRFK:n käyttö- ja huolto-ohje
• VRFKC:n kytkentäkaava
• Antero Tannisen, OH1KW, sodanaikaisten ja ennen sotaa käytössä olleiden viestilaitteiden luettelo
• Timo Ekkon, OH1SM, VRFK C-Radio
• Ilmari Nikanderin, OH2FBX, omat tutkimukset
• Tauno Virenin, OH3YR, muistelmat