Skip to content

Retket harvinaisiin kohteisiin

ES0 / OI3V — Radiokerhon retki Viroon Hiidenmaalle : 2014

Matkakohde

Lylyn Viestivarikon radiokerhon (OI3V) jäsenet tekivät retken Viroon, Hiidenmaalle 28.5.-1.6.2014. Retki toteutettiin ennen varsinaista kesän matkailukauden ja -sesongin alkua, jolloin ulkomaille suuntautuvan retken toteutuksessa olisi enemmän valinnanvaraa. Matkakohteeksi valittiin Virossa sijaitseva Hiiumaa eli Hiidenmaan saari (IOTA-kohdenumero EU-034), sillä laiva- ja lauttamatkat huomioiden perille pääsisi autolla noin kahdessatoista tunnissa.

Matkan suunnittelu ja reitti

Matkustamisen kannalta retki koostui seuraavista etapeista ja siirtymistä:

Kuva 1. Hiidenmaa on Itämeressä sijaitseva Viron toiseksi suurin saari.

Radiokutsujen käyttö ulkomaille suuntautuvilla retkellä

Radiokerhon retki toteutettiin IOTA-awardi- eli todisteohjelman puitteissa. Koska matkakohde sijaitsi ulkomailla, kerhon kutsumerkin OI-alkuista etuliitettä eli prefiksiä (maatunnusta) ei voitaisi käyttää Euroopan posti- ja telehallintojen neuvottelukunnan (CEPT) lupaehtojen puitteissa operaation aikana. CEPT-lupa oikeuttaa luvanhaltijan pitämään hallussa ja käyttämään radioamatööriasemaa tilapäisesti niissä maissa, jotka ovat mukana järjestelmässä. Tämä säädös ei kuitenkaan koske kerhojen käytössä olevia kutsuja. Siksi edellä mainitusta rajoitteesta johtuen ulkomailla yhteydenpito tapahtui käyttäen retkelle osallistuneiden omia kutsuja: ES0/OH3LB (Veikko), ES0/OH3HPV (Keijo), ES0/OH3TA (Timo), ES0/OH6KS (Kari) ja ES0/OH7KA (Ari).

Suunnittelun lähtökohdaksi otettiin tavoite päästä ääneen radioamatöörien käyttämillä 3.5 – 30 MHz:n HF-taajuusalueilla. Työskentely tapahtui puheella (SSB), sähkötyksellä (CW) sekä tietokoneavusteisesti eri digitaalilähetteillä. Yhteyksiä tultaisiin pitämään koti- ja ulkomaisiin radioamatööriasemiin sekä pidetyistä yhteyksistä lähettämään QSL-kortit aikanaan Suomen Radioamatööriliiton (SRAL) toimiston eli ”byroon” kautta vasta-asemille.

Työskentelytodisteet

Retken yhtenä tavoitteena oli yhteydenpito muihin radioamatööriasemiin siten, että nämä voivat halutessaan kerätä työskentelytodisteita. Radioamatööritoiminnassa työskentelytodisteet eli awardit ovat haluttuja sekä mukava lisä motivoimaan ja ohjaamaan asemien työskentelyä. Todisteita myönnetään radioamatööreille ja kuuntelija-amatööreille. Perusperiaate todisteen saamiselle on työskennellä (tai kuulla) sen säännöissä ilmoitetut määrät eri radioamatööriasemia, jotka täyttävät sääntöjen määrittelemät kriteerit. Tavanomaista todisteen saamiselle on, että hakija on saanut nämä yhteydet kuitattua vasta-aseman lähettämällä QSL-kortilla.

Suomessa awardeja myöntää Suomen Radioamatööriliitto (SRAL) ja paikalliset radioamatöörikerhot omiin teemapohjaisiin tapahtumiin liittyen. Saarten aktivointia varten on olemassa ulkomainen Islands On The Air (IOTA) -awardi, jota varten yhteyksiä pidetään ympäri maailmaa sijaitsevilta saarilta. Ohjelma mahdollistaa saarille tehtävien retkien ja radioamatööritoiminnan yhdistämisen sekä samalla osoittaen mukavasti harrasteen monivivahteisuutta.

Saariin liittyvä mystiikka

Suomessa ja ulkomailla saarien aktivointi perustuu Britannian radioamatööriliiton (engl. Radio Society of Great Britain, lyh. RSGB) luomaan Islands On The Air (IOTA) -awardiohjelmaan. Tällä kunniakirjalla ja todisteella kannustetaan radioamatöörejä radioyhteyksien pitämiseen saarista ja tuoden samalla esille niihin liittyvää mystiikkaa. Vuonna 1964 perustetun ohjelman tarkoitus on kannustaa radioamatöörejä pitämään radioyhteyksiä ympäri maailmaa sijaitseville saarille perustettujen asemien kanssa sekä luoden samalla aktiviteettia radioamatöörien käyttämille HF- ja VHF-taajuuksille. Työskentelytodisteita hallinnoi yhdessä Britannian radioamatööriliiton kanssa Islands On The Air (IOTA) Ltd, josta käytetään myös nimitystä IOTA Management.

Saarille asetetut kelpoisuusehdot

IOTA Management on ryhmitellyt valtamerten saaret noin 1200:aan ”IOTA-ryhmään” ja niihin kelpuutettavat saaret. Jokaisen IOTA-ohjelmaan hyväksytyn saaren tulee täyttää tietyt peruskriteerit. Kohteen on oltava avomerellä sijaitseva luonnollinen saari, joka ei ole ihmisen tekemä. Saari ei saa sijaita järvellä tai joella. Saaren on oltava todistetusti meriveden yläpuolella nousuveden aikana ja sillä on oltava tunnustettu saaren nimi. Saarelle ei ole asetettu vähimmäiskokoa, mutta sen tulee näkyä nimettynä Google Earthissa tai muussa virallisesti tunnustetussa viitekartassa. Laskuveden aikaan etäisyyden mantereesta tulee olla vähintään 200 metriä mitattuna saaren kapeimmasta kohdasta. Siltayhteys saarelta mantereelle ei mitätöi saaren IOTA-kelpoisuutta, kunhan merenpinnan vähimmäisvaatimus täytetään sillan alla ja muualla. Todisteohjelmaa varten saarien tietoja luetteloidaan, ylläpidetään ja julkaistaan IOTA-hakemistossa (IOTA Directory) sekä IOTA-ohjelman kotisivuilla osoitteessa https://www.iota-world.org. IOTA-kelpoisia saaria ympäri maailmaa voi hakea suoraan täältä.

Hiidenmaan ja Kassarin saarien historiaa sekä maantiedettä

Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari, joka tunnetaan historiallisista majakoistaan ja koskemattomasta luonnostaan. Saari on suosittu luontokohde vuoden ympäri. Kylmien talvikuukausien aikana saarelle johtaa Euroopan pisin jäätie. Hiidenmaa on etenkin purjehtijoiden, patikoijien ja luontomatkailijoiden suosiossa. Saaren paikallisiin nähtävyyksiin kuuluvat yksi maailman vanhimmista majakoista – 1500-luvulta peräisin oleva Kõpun majakka, kirkot ja vanhat maatalot sekä luontokohteet. Arkeologisten löytöjen mukaan saarella on asuttu vuonna 4000 ennen ajanlaskun alkua (eaa) ja ensimmäisen kirjalliset maininnat saaresta ovat vuodelta 1228.

Kuva 2. Hiidenmaan saaren luontonähtävyyksiä ja majakoita.

Kassari on Viron viidenneksi suurin saari ja se sijaitsee Hiidenmaan saaren kaakkoisrannikolla. Saari on yhteydessä Hiidenmaahan patojen ja maantien kautta. Kassarin paikalla oli aiemmin kaksi saarta – Kassari ja Orjaku, joiden välistä kulki Käinan ja Pühelepan pitäjien välinen raja. Meren pinnan aletessa saaret yhdistyivät, mutta saaren asukkaat tekevät edelleen selvän eron Kassarin ja Orjakun asukkaiden kesken. Kassarin korkein kohta, Vaskimägi, sijaitsee 15 metrin korkeudella merenpinnasta. Saaren eteläosassa on pitkälle merelle ulottuva Säärennokka-niminen (viroksi Sääretirp) hiekkakieleke. Kassarin ja Hiidenmaan välissä on Käinalahti, jonka erottavat merestä pengertiet sekä Kassarin matalikko, jolla veden syvyys on keskimäärin 0,5 metriä. Käinalahti on Hiidenmaan runsaslintuisimpia alueita ja lintuja sinne tulee etenkin muuttoaikoina. Lahdella esiintyy monia puolisukeltaja- ja sukeltajasorsia sekä muun muassa kyhmyjoutsenia, kaulushaikaroita ja avosettejä. Kassarilla on neljä kylää Esiküla, Taguküla, Kassari ja Orjaku.

Kuva 3. Käinä-Kassarin paikannimistöä ja palveluita (viroksi).

Retken 1. päivä — matka Tampereelta Tallinnaan

Matkaan lähdettiin jo keskiviikkona 28.5.2014, sillä tiedossa oli yöpyminen Tallinnan laivalla. Helsingin Katajanokalta lähtevän laivaristeilyn lähtöajaksi oli ilmoitettu kello 21.30 ja perillä Tallinnassa oltiin nukutun yön jälkeen torstai-aamuna kello 07.00. Menomatkan osalta perille päästäisiin jo iltapäiväksi. Aikanaan tehtävä paluumatka Tallinnasta Helsinkiin taittuisi nopeammin, sillä risteily olisi ohi kahdessa ja puolessa tunnissa.

Retken 2. päivä — matka Tallinnasta Hiidenmaalle

Retken toinen päivä alkoi Tallinnan satamasta. Ohjelmaan oli merkitty ajoneuvojen tankkaus ja pienhankintojen tekeminen Tallinnan keskustasta. Tämän jälkeen tehtävänä oli siirtyminen aikataulussa Tallinnasta Rohukülan satamaan ja sieltä lähtevälle Hiidenmaan lautalle. Menomatkan osalta Viron mantereeseen tutustuminen rajoittui lähinnä autosta käsin tehtäviin näköhavaintoihin ja ohi kiitävien maisemien ihailuun.

Kuva 4. Rohukülan satamassa Hiidenmaan lauttaan (st. Ola) pääsyä odotellessa.

Kuva 5. Matka jatkuu Heltermaan satamasta Hiidenmaan saaren tasaisilla lakeuksilla ilman korkeita mäkiä.

Majoittuminen Kassarissa

Karin OH3BJL, tekemä mökkivaraus Kassariotsan lomatalosta (Kassariotsa puhkemaja) osoittautui hyväksi valinnaksi. Tätä alun perin rannikkokalastajien vanhaan satamaan ja rauhallisen niemen kärkeen perustamaa mökkiä ympäröi kolmelta puolelta meri. Retkeä varten omistajalta saatiin lupa antennien asentamiseen tilapäisesti mökin pihamaalle. Käytön kannalta varsinainen mökki soveltui ympärivuotiseen käyttöön sisältäen kalusteineen kaikki perusmukavuudet, kuten makuuhuoneet, takkahuoneen, TV:n, keittonurkkauksen, saunan, terassin ja ulkogrillin. Lisäksi meren rannassa oli kesäkäyttöön tarkoitettu saunarakennus. Retken kannalta molempiin rakennuksiin voitiin perustaa omat HF-radioasemat ja piha-alue oli riittävän laaja suunta-antennin ja inverted-V-muotoon asennetun trappi-dipoliantennin asennusta varten. Koska mökki sijaitsi tien päässä, mökillä sai olla rauhassa muilta ohikulkijoilta ja liikenteeltä.

Kuva 6. Kassariotsan lomatalon pihapiiriä ja rantamaisemaa.

Palvelut Kassarissa

Heti perille pääsyn jälkeen meille jäi aikaa tutustua alueen palveluihin. Kyläkeskuksesta löytyi pieni Kassarin kyläkauppa (Kassari Pood), josta sai noudettua mökin avaimet. Kaupasta saataisiin tehtyä myös tarvittavat pienostokset mökillä tapahtuvia ruokailuita varten. Lisäksi kaupan edustalla oli myös pieni terassi, johon saattoi poiketa ihmettelemään alueen rauhallista ja seesteistä menoa.

Kuva 7. Kassarin pienessä kyläkaupassa saa tehtyä tarvittavat heräte- ja pienostokset.

Kyläkaupan valikoima osoittautui riittävän monipuoliseksi jopa pidempää operaatiota ajatellen. Näin ollen meillä ei ollut välttämättä tarvetta lähteä ostoksille kauemmas. Ensimmäisellä kerralla virolaisessa ruokakaupassa asiointi aiheutti lievää hilpeyttä. Sanotaan, että Suomi ja Viro ovat sukulaiskieliä, joissa on paljon samoja, mutta merkitykseltään myös ristiin meneviä sanoja. Esimerkiksi Suomesta tuotava maito muuttuu Virosssa piimäksi. Onneksi sentään juusto on juustoa, kuten oheisessa kuvassa — kielen ja kuvituksen ollessa oivasti kohdallaan.

Kuva 8. Virossa maito muuttuu piimäksi, mutta onneksi juusto on juustoa.

Jos omatoiminen ruokailu mökkiolosuhteissa ei innostanut, kyläkeskuksen alueelta löytyi myös hyväksi osoittautunut ruokapaikka – ravintola Lest & Lammas. Ruokapaikan hinta-laatu-suhde oli kohdillaan ja etenkin kalasta tehdyt ateriat olivat joidenkin retkeläisten suosiossa. Ravintolan yhteydessä on myös Kassarin lomakeskus (Kassari Puhkekeskus) ja sen tarjoamat hotelli, terassit ja konferenssikeskus. Omatoimimatkailijoita varten lomakeskukselta on mahdollisuus vuokrata polkupyöriä ja tehdä niillä kierros Hiidenmaalla. Lomakeskuksesta kivenheiton päässä on meri ja lyhyen kävelymatkan päässä nähtävyyksistä – Sääretirpin niemenkärki.

Kuva 9. Ravintola Lest & Lammas ja samassa yhteydessä sijaitseva Kassarin lomakeskus.

Mökiltä asiointimatkalle – kauppaan tai valmiiden lihapatojen ääreen pääsi kävellen teitä pitkin. Mökiltä Kassarin kyläkeskukseen on vajaan kahden kilometrin matka ja sen kävelee reilussa vartissa. Matkan aikana oli mahdollisuus tutustua alueen luontoon, nähtävyyksiin ja muistomerkkeihin. Luontomatkailusta pitävälle saaren alue ja sen tiestö mahdollistaa helpon liikkumisen pyörällä tai jalan.

Kuva 10. Lähellä mökkitien risteystä sijaitseva pieni ja sievä tuulimylly.

Kuva 11. Kassarin nähtävyyksiä – ja kuvaajasta kiinnostuneita polleja laitumella (joukossa on aina myös yksi musta töpöhäntä).

Retken 3. päivä — radioasemien käyttökuntoon laitto ja yhteydenpitoa

Retken kolmannen päivän aamuna – heti nautitun aamupalan jälkeen, tiedossa oli HF-radioasemien ja antennien käyttökuntoon laitto. HF-radioasemista toinen sijoitettiin päärakennukseen ja toinen rannalla sijainneeseen pihamökkiin. Radioiden käyttökuntoon laitto oli nopea toimenpide, mutta antennien asennus vaati hieman enemmän huomiota.

Kuva 12. Kolmen HF-taajuusalueen kattavan suunta-antennin käyttökuntoon laittoa.

Mukaan otetusta antennivarustuksesta isoin – suomalaisvalmisteinen ”JP-Tribander” oli kuljetuskunnossa pienikokoinen, mutta käyttökuntoon laitettuna iso kolmen HF-taajuusalueen kattava suunta-antenni. Antenni on suunniteltu toimimaan 14, 21 ja 28 MHz:n radioamatööritaajuuksilla. Sen fyysinen rakenne on toteutettu täysikokoisilla elementeillä ilman antenniin asennettavia lyhennyskeloja. Antennin rakenteeseen kuuluu puomiputken (rungon) lisäksi kaksi täysimittaista antennielementtiä kullekin taajuusalueelle eli yhteensä kuusi elementtiä. Kokoaminen tapahtui paikanpäällä ja antennin kiinnitys mukaan otettuun raskaaseen, harustettavaan ja jalalla varustettuun teleskooppimastoon.

Kuva 13. Esikootun suunta-antennin siirto käsin pihamaalta varsinaiselle mastopaikalle.

Kuva 14. Syöttökaapelista tehty kuristinkela ja kaapelin liittäminen HF-antenniin ennen mastoon nostoa.

Kuva 15. HF-alueen suunta-antenni käyttövalmiina mastoon asennettuna.

Kuva 16. Toinen HF-asemista rannan pihamökkiin sijoitettuna.

Päämökkiin sijoitettavaa HF-asemaa varten käyttöön asennettiin ylösalaisin asennetun V-kirjaimen (Inverted-V) muotoon asennettu ja lyhennyskeloilla varustettu kahden HF-taajuusalueen trappidipoli. Tämä lanka-antenni toimi 3.5 ja 7 MHz:n radioamatööritaajuuksilla. Heti asennusvaiheessa jouduttiin tekemään pieni korjaus, koska antennin toisen haaran lyhennyskela oli mennyt rikki. Onneksi mukana olleilla työkaluilla vika saatiin helposti korjattua.

Kuva 17. Asennusvaiheessa rikkoutuneen HF-dipoliantennin lyhennyskelan korjausta.

Antennin korjauksen jälkeen myös toinen HF-asemista saatiin käyttökuntoon ja liikennöinti voitiin aloittaa heti. Rakenteeltaan yksinkertainen lanka-antenni osoitti jälleen kerran toimivuutensa. Työskentelyä voitiin jatkaa aina seuraavaan aamuun asti, kunnes oli aika seuraavalle pihamaalta löytyneelle yllätykselle ja sitä seuranneelle korjaukselle. Käytössä ollut lasikuitumasto oli yön aikana kaatunut. Yksityiskohtaisempi tarkastelu osoitti, että maston alaputki oli jossain vaiheessa painunut sen verran kasaan, että sen rakenne oli heikentynyt. Mastoputkea ei korjattu, vaan tilalle vaihdettiin varakalustoon kuulunut kevyt alumiininen teleskooppimasto.

Kuva 18. Aamulla mökin pihalla ”lepäämässä” ollut ja lähinnä myyriä karkottanut lanka-antennin syöttöpisteen mastoputki.

Kuva 19. Sähkötyshai Veikko OH3LB pitämässä yhteyksiä rantamökistä vaihteeksi digilähetteillä.

Kuva 20. Pihamökin HF-asema takkatulen ääressä.

Retken 4. päivä — Saaren nähtävyyksiin tutustumista ja yhteydenpitoa

Osa matkan neljännestä päivästä oli varattu Hiidenmaan saaren nähtävyyksiin tutustumiseen. Autolla tehtävälle rengasmatkalle lähdettiin heti aamupala ja aamun yhteydenpitohetken jälkeen. Tutustumiskohteiksi oli valittu muun muassa Hiidenmaan sotamuseo ja Tahkunan majakka.

Tutustuminen Hiidenmaan sotamuseoon

Saaren ensimmäiseksi tutustumiskohteeksi valittiin vierailu Hiidenmaan sotamuseoon (Hiiumaa Military Museum), joka on perustettu vuonna 2007 Tahkunan entiseen rajavartioasemaan. Museon kokoelmiin kuuluvat 100 mm, 130 mm ja 180 mm rannikkotykkien kokoelma. Näyttelyn ulkotiloissa on esillä panssaroitujen henkilökuljetusajoneuvojen, kuten BTR-70, BRDM-2, ZIL-157 ja GAZ-66 lisäksi myös muita ajoneuvoja. Museon kokoelmiin kuuluu myös ennallistettu rajatarkastuspiste, maan alla bunkkerissa sijaitseva siviiliväestönsuoja, rajavartioiden pikavene, merimiinoja, panssarintorjunta-aseita, rajavartioiden tarkkailulava sekä tutka- ja radiomastoja. Lisäksi diesel-talossa on täysin varustettu dieselgeneraattori sekä polttoainesäiliöitä ja kanistereita. Museon päärakennuksessa vuoteen 2005 asti käytössä ollut meritarkkailututka on edelleen sijoitettuna alkuperäisessä paikassaan.

Kuva 21. Hiidenmaan sotamuseon pääportti ja -sisäänkäynti alueelle.

Museon esineistöön kuuluu myös tykin ammuksia ja hylsyjä, kypäriä, hattuja ja uniformuja, viestintävälineitä sekä koulutusjulisteita ja pelastusvälineitä. Rakennukseen oli kalustettu myös pieni kasarminurkkaus.

Kuva 22. Hiidenmaan sotamuseon päärakennus ja näytteillä olevaa kalustoa.

Kuva 23. Pojat museon pihamaan autokatoksessa renkaita potkimassa.

Kuva 24. Hiidenmaan sotamuseon päärakennuksessa esillä olevaa esineistöä ja julisteita.

Kuva 25. Bunkkerissa sijaitsevan dieselgeneraattorihuoneen esineistöä.

Tutustuminen Tahkunan majakkaan ja matkustajalaiva Estonian muistomerkkiin

Rengasmatkan kohteeksi valikoitui myös Hiidenmaan pohjoiskärjessä sijaitseva Tahkunan majakka (Tahkuna tuletorn). Tämän Viron rantojen korkeimman tornin ja majakan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1873. Majakan pystytys oli aikoinaan suhteellisen helppoa ja nopeaa, sillä sen rakenne perustuu Ranskassa tehtaissa esivalmistettuihin osiin. Majakalla on korkeutta 43 metriä merenpinnasta ja sen valon kantama on 22 kilometriä. Venäjän tsaari osti majakan aikoinaan Pariisin maailman näyttelystä vuonna 1871.

Kuva 26. Tahkunan majakka Hiidenmaan pohjoiskärjessä.

Kuva 27. Herkkä poseeraushetki ja maisemien ihailua Tahkunan majakan huipulla.

Kuva 28. Tahkunan majakasta avautuvaa merinäköalaa.

Majakkaan oli mahdollisuus päästä tutustumaan ja ihailemaan merellisiä maisemia korkealta yläilmoista. Lisäksi majakan yhteydessä oli pieni kahvila, jossa poikkesimme virkistäytymässä ennen majakan ympäristöön tutustumista.

Kuva 29. Takaisin maan kamaralla Tahkunan majakan pihapiirissä ansaitulla kahvi- ja jätskitauolla.

Kuva 30. Tahkunan majakan edessä merelle avautuvaa rantaa.

Tahkunan majakan lähituntumasta löytyy myös matkustajalaiva Estonian onnettomuudessa kuolleiden muistomerkki – pronssikello-laiva tai sanomakello, joka alkaa soida hyvin kovassa myrskyssä. Muistomerkin ristin muotoinen heiluri ja samalla symbolinen kellotorni tuo myrskyssä heiluessaan aivan kuin viestin mereltä. Monumentin viisto asento vaikuttaa visuaalisesti ja emotionaalisesti ja sillä muistutetaan uponneen laivan viimeisistä hetkistä. Pronssikelloon on lisätty yksityiskohtia, kuten neljän lapsen kasvot jokaiseen pääilmansuuntaan.

.

Kuva 31. Tahkunan majakan lähellä oleva matkustajalaiva Estonian onnettomuudessa kuolleiden muistomerkki.

Retken 5. päivä — Lähtö kotimatkalle ja paluu Suomeen

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Näin myös Hiidenmaalla vietetty ja kaikin puolin onnistunut retki. Viimeisen päivän ohjelmassa oli aamupalan jälkeen viimeisten radioyhteyksien pitäminen ennen asemien sulkemista ja purkua. Paluumatkalle lähdettäessä voitiin todeta retken saavuttaneen kaikki tavoitteensa. Yhteyksiä saatiin mukavasti kahdella asemalla ja vuorotellen operaattoreita. Vapaavuorolaisilla oli mahdollisuus tutustua lähialueeseen ja saarelle porukalla tehty rengasmatka toi retkeen oman lisänsä, kun sen aikataulu oli laadittu riittävän väljäksi ja osasta tutustumiskohteita päätettiin vasta matkan aikana.

Majoituksen purun jälkeen kävimme viimeisen kerran Kassarin kyläkeskuksessa luovuttamassa avaimet, jonka jälkeen paluumatka alkoi matkalla kohti Heltermaan satamaa ja lauttaa. Viron mantereelle siirtymisen jälkeen paluu Suomeen Tallinnan kautta tapahtui samoja jälkiä pitkin kuin tulomatka. Vinkiksi muille, että Hiiumaa on hyvä kohde DX/IOTA-tyylisille operaatioille, sillä Viron saarilla on paljon hyviä kohteita ja nähtävää.

Kuva 32. Paluumatka takaisin Viron mantereelle Hiiumaa-nimisellä lautalla.

Virossa autolla liikuttaessa vastaan tulee metsiä ja peltoja, joiden välissä on pieniä kyliä. Siellä täällä saataa olla vanha hylätty kolhoosi muistona menneisyydestä Viron Neuvostoajoista. Yksi yleisistä näkymistä ovat alueella lentelevät ja pesivät kattohaikarat, jotka kävelevät pellloilla sammakkojahdissa ja pitäen risumajoista koostuvia pesiään sähkö- ja puhelintolppien nokassa.

Kuva 33. Virossa haikarat ovat yleinen nähtävyys.

Aiheesta muualla

IOTA Directory: Iota Groups & Islands:
https://www.iota-world.org/islands-on-the-air/iota-groups-islands.html

Visit Estonia – Viron matkailusivusto: Viron pienet saaret – Kassari
https://www.maaturism.ee/index.php?id=kassari

The Baltic Guide – Metsien ja valonnäyttäjien Hiidenmaa:
https://balticguide.ee/metsien-ja-valonnayttajien-hiidenmaa