Skip to content

Perinneradiotapahtumien kalustoa

Puolustusvoimien viestikaluston merkintäjärjestelmien historiaa

Suomessa kiinnostus kunnostaa ja työskennellä toisen maailmansodan aikaisella sotilasradiokalustolla sai pääosin alkunsa 2000 -luvun alussa radioamatöörien säännöllisesti viettämien perinneradiotapahtumien myötä. Tapahtuman perustamisesta lähtien tavoitteena on ollut ennallistaa vanhoja sotilasradioita toimimaan alkuperäisessä ulkoasussaan sekä teknisellä toteutuksella perinteiden ja radiohistorian vaalimiseksi. Yleisesti käyttöön on valikoitunut radiokalusto, jolla voidaan sellaisenaan pitää yhteyksiä radioamatööritaajuuksilla – tyypillisesti 3.5 MHz ja 7 MHz puhe- ja sähkötysalueilla. Käytettyjen sotilasradioiden ja niiden oheislaitteiden nimikkeistö sekä käyttöön vakiintuneet kutsuma- ja peitenimet perustuvat pitkälti puolustusvoimien aikaisemmin käyttämään P- ja V -nimikkeistöön sekä nykyiseen nimeämiskäytäntöön.

Radiokaluston nykyinen nimeämiskäytäntö

Nykyinen puolustusvoimien radioiden käyttötarkoituksen mukainen nimikkeistö otettiin käyttöön 1970 -luvulla. Tyyppimerkinnän alussa olevat kirjain tai kirjainyhdistelmä ilmaisee laitteen ominaisuudet, eli onko kyseessä lähetin (L), vastaanotin (V) vai niiden yhdistelmä eli lähetin-vastaanotin (LV). Tyyppimerkinnän alkuosaa seuraa 3 -merkkinen numerosarja, jonka sataryhmä ilmaisee käyttäjätason ryhmän ja sitä seuraa radion saama järjestysnumero. Jaottelu käyttäjäryhmän mukaisesti on esitetty oheisessa listauksessa, joka sisältää vain yli 40 -vuotta vanhat perinneradiot. Vuosien aikana perinneradiokäyttöön on ennallistettu useita radiolaitteita, joista yleisimmät puolustusvoimien käyttämät kalustotyypit on lueteltu ohessa ja jotka on ehditty ajan saatossa tuntemaan eri nimikkeistöjen mukaisilla merkinnöillä.

Komppaniaradiot 100 – 199
- LV 101 / VRKW, ”KAISA” – Kannettava komppaniatason HF -alueen käsiradiopuhelin
Pataljoonaradiot 200 – 299
Prikaatiradiot 300 – 399:
- LV 301 / VR3A, "TOPI", "TOPI A" – Kannettava VHF -alueen prikaatiradio
- LV 302 / VR3B, "TYKO", "TOPI B" – Kannettava VHF -alueen prikaatiradio
Armeijakuntaradiot 400 – 499:
- LV 401 / LV402 / VREH, ”BERTTA”, "P-12-6" – Armeijakunnan, divisioonan ja rykmentin HF -alueen B -radio(asema)
- LV 407 – Armeijakunnan ja sissitoiminnan käyttöön soveltuva HF -kenttäradio
- LV 447 – Armeijakunnan HF -radioasema
- LV 450 (DX) – Armeijakunnan HF -radioasema
Ylijohdon radiot 500 – 599
Erikoisradiot 600 – 699:
- LV 661 / VR-17, ”SIPI” – Kannettava HF -alueen sissiradio
- LV 662 / VRHA, "SIIRI", "P-12-24"  Kyynel eli suomalaisten kaukopartiomiesten HF -sähkötyspartioradio
- LV 665 – Kannettava HF -alueen partioradio
Merivoimien radiot 700 – 799
Ilmavoimien radiot 800 – 899
Muut radiot 900 – 899
Muut LV -tunnuksettomat radiot:
- VRFK, "RAILI" Rykmentti- ja pataljoonaportaan HF -alueen C -radio(asema)

Nimikkeistön ja varikkonimikejärjestelmän käyttöönotto

Suomen puolustusvoimissa ensimmäinen varsinainen viestikaluston nimikkeistö ja varikkonimikejärjestelmä eli niin sanotut P -merkit otettiin käyttöön 1920 -luvun alussa. Tässä järjestelmässä esine ilmaistiin muodossa P-TT-JJL/ooo, jossa ensimmäinen kirjain P oli nimikkeen tunnus. Ensimmäinen numerosarja TT osoitti laitetyypin ja toinen numerosarja JJ oli juokseva järjestysnumero. Lisäksi nimikkeiden lopussa voitiin käyttää myös tarkentavaa lisäkirjainta L, joka erotti saman laitteen eri versiot, kuten esimerkiksi radiokaluston tapauksessa ”a”, ”b”, jne. Tietyn laitteen osa merkittiin nimikkeen perään liitetyllä kauttaviivalla ja osanumerolla (/ooo). Nimikkeisiin liittyi myös romutusnimikkeitä, joihin kirjattiin ja siirrettiin kirjanpidossa poistettava kalusto. Tässä järjestelmässä ensimmäinen numero TT tarkoitti seuraavia laitteita tai niiden varusteita:

1 – Puhelimet
2 – Keskukset
3 – Kenttäkaapelit
4 – Teholähteet
5 – Mittarit
6 – Työkalut
7 – Valopistoolit ja -raketit
8 – Vilkut ja viestivaatteet
9 – Linjanrakennustarvikkeet
10 – Lennättimet
11 – Kaapelit
12 – Radiot
13 – Taskulamput
14 – Valonheittimet
...
19 – Viestivälineiden kuljetuslaatikot
...
30 – Vahvavirtatarvikkeiden kuljetuslaatikot

Esimerkkejä P -merkistön nimeämiskäytännön mukaan nimetyistä laitteista:

"P-1-1" – Kenttäpuhelin "PUTE", "VPAP", valmistaja Suomen Puhelinteollisuus Oy, 1940 -luvulta
"P-2-8" – Kenttäkeskus "VPK 10 T", valmistaja Tartu Telefoni Vabrik, 1930 -luvulta
"P-12-6" – Armeijakuntaradio VREH ”Bertta” LV 401 / LV 402 (B -radioasema)

Radiokaluston jako päätyyppeihin

Suomen puolustusvoimissa radiokaluston jako päätyyppeihin syntyi 1920 -luvulla ja perustui jakoon käyttäjäportaan mukaisesti. Tämä menetelmä säilyi puolivirallisena yleisnimikkeenä aina 1960 -luvulle asti. Käytetty tyyppimerkintä saattoi olla myös kaksikirjaiminen, mikäli radio soveltui esimerkiksi taajuusalueen puolesta sekä jalkaväen pataljoonaportaan että tykistön yhteyksiin. Nämä päätyypit eivät viitanneet mihinkään yksittäiseen radiomallin, vaikka tietyt radiot valikoituivat oman aikansa käsitteiksi, kuten VREH B -radio ”Bertta” tai VRFK C -radio ”Raili”, sekä erityisesti edellä mainittujen radioiden alamallit VREHB ja VRFKC. Tässä menetelmässä radiokalusto jaettiin päätyyppeihin seuraavasti:

A -radio ylijohdon kiinteisiin yhteyksin
AB -radio ylimpien johtoportaiden ja muihin pitkän matkan yhteyksiin
B -radio armeijakunnan, divisioonan ja rykmentin välisiin yhteyksiin
C -radio rykmentti- ja pataljoonaportaan yhteyksiin
D -radio tykistön tulenjohtoon
E -radio  komppanian yhteyksiin
F -radio  etulinjan yhteyksiin
G -radio  partiotoimintaan

Uusi V -nimikkeistö käyttöön jatkosodan aikana

Alkuperäinen varikkomerkkijärjestelmä soveltui lähinnä kokonaisten laitteiden ja niiden osien nimeämiseen. Jatkosodan aikana ja materiaalin lisääntyessä komponenttien ja puolivalmisteiden nimeämiseen tarvittiin muutakin kuin juokseva numero. Käytännön systä ja tarpeesta vuonna 1942 otettiin käyttöön uusi V -nimikkeistö, joka oli edelleen yhdistetty, mutta joustavampi ja enemmän informaatiota sisältävä kirjanpito- ja nimikejärjestelmä. V -nimikkeistössä yksittäinen nimike koostui kahdesta osasta. Ensin oli kolmen kirjaimen mittainen yleisavain, jolla materiaali erotettiin pääkalustoryhmiin. Tarvittaessa laite voitiin yksilöidä erikoisavaimella, joka lisättiin yleisavaimen perään.

V -nimikkeistössä ensimmäinen kirjain oli aina V ja tarkoitti nimikkeen tunnusta. Toinen kirjain ilmaisi kalustoryhmää seuraavasti:

A ruuvit, mutterit, aluslevyt, koskettimet, lukot
B naulat, niitit, saranat
C kondensaattorit, vastukset
D  ei käytössä
E  raaka-aineet, puolivalmisteet, yleistarvikkeet, nesteet, kirjallisuus ja lomakkeet
F  ei käytössä
G  Merivoimien erikoiskalusto, kuten hydrofonit
H  ei käytössä (lukuun ottamatta VRFH:n havaintotaulua VHFH)
I  johdintarvikkeet, varokkeet
J  metallit, kirkkaat johtimet, levyt
K  eristetyt johtimet, kaapelit
L  lennättimet, kirjoittimet, vilkut, viestivaatteet, vihellyspillit, salakirjoitusvälineet
M  sähkömittarit
N  vahvavirtatarvikkeet
O  varalla: puhelinkeskukset
P  puhelimet, keskukset
Q  releet, myös yleisradiovastaanottimet
R  radiot
S  sähkölaitteet, paristot, akut, generaattorit, muuntajat
T  työkalut
U  työvälineet (koneet)
V  mekaaniset mittausvälineet, astiat
W  kantoaaltolaitteet
X  saksalaiset panssarivaunuradiot
Y  ilmavoimien radiolaitteet, suuntaradiot, tutkat jatkosodan aikana
Z  kenttäkantoaaltolaitteet, vahvistimet
Å, Ä, Ö  ei käytössä

Radiolaitteiden kalustoryhmän muodosti kaksi ensimmäistä kirjainta VR, jota voitiin tarkentaa edelleen kolmannella kirjaimella seuraavasti:

A  lähettimen teho yli 1 kW
B lähettimen teho yli 500 W
C  lähettimen teho yli 100 W
D  lähettimen teho yli 25 W
E  lähettimen teho yli 5 W
F  lähettimen teho yli 1 W
G  lähettimen teho alle 1 W
H  pienoisradioasemat
I  varalla
J  erikois-ultra-aaltolaitteet
K  lyhytaaltopuhelimet (ultra-aaltolaitteet, alle 10 metrin aallonpituus)
L  liikennevastaanottimet
M yleisradiovastaanottimet ja keskusradiot
N  erikoisvastaanottimet (mm. panssarivaunu)
O  varalla
P  puhelulaitteet ja puhelinvahvistimet
Q  radioasemat
R  tutkat
S  suuntimislaitteet
T  kovaääniset, mikrofonit, yliheittäjät
U  kytkinrasiat
V  antennit
W  vastapainot
X  sekalaiset kenttäradiot, vahvistimet
Y  erikoislaitteet, kuten sähkötysavaimet, heittopainot
Z  erikoistarvikkeet, kuten putkenpitimet ja kiteet
Å, Ä, Ö  ei käytössä

Radiolaitteiden kalustoryhmän kahden ensimmäisen kirjaimen VR ja täydellisten laitteiden tapauksessa, nimikettä voitiin tarkentaa edelleen neljännellä valmistajaa ilmaisevalla kirjaimella seuraavasti:

A Puolustuslaitos, kuten Puolustusministeriön sähkölaboratorio
B  Posti- ja lennätinhallitus
C  muut valtion laitokset
D  Yleisradio
E  Elektron
F  Valtion sähköpaja (vuodesta 1945 alkaen)
G  Englanti
H  Helvar Oy
I  varalla
J  muut kotimaiset
K  Asa Radio Oy
L  Radiotekno
M  Radiolaite
N  Hellberg
O  varalla
P  Philips
Q  Sveitsi
R  Lorenz
S  Telefunken, Saksa
T  Ruotsi
U  Unkari
V  Neuvostoliitto
W  Yhdysvallat
X  Ranska
Y  muut ulkomaat
Z  Englanti, Neuvostoliitto

Esimerkkejä V -merkistön nimeämiskäytännön mukaan nimetyistä laitteista:

LV 401 / LV402 / VREH ”BERTTA”, "P-12-6" – Armeijakunnan, divisioonan ja rykmentin B -radio(asema)
- V: viestiväline – R: radio – E: lähettimen teho yli 5 W – H: Helvar Oy
LV XXX / VRFK "RAILI" – Rykmentti- ja pataljoonaportaan C -radio(asema)
- V: viestiväline – R: radio – F: lähettimen teho yli 1 W – K: Asa Radio Oy

LV 662 / VRHA "SIIRI", "P-12-24" - Kyynel eli suomalaisten kaukopartiomiesten sähkötyspartioradio
- V: viestiväline – R: radio – H: pienoisradioasema – A: Puolustuslaitos
- Useita eri malleja, kuten lähettimet M4 (VRHA), M5 (VRHA), M12 (VRHAH), lähetin-vastaanottimet
  M9 (prototyyppi), M10 (VRHAD), M10X (VRHAF), M10XB (VRHAFB) ja M11X (VRHAG) sekä vastaanottimet
  M7 (VRHA/3) ja M8 (prototyyppi)

Puhelulaitteiden ja puhelinvahvistinten kalustoryhmän muodosti kaksi ensimmäistä kirjainta VP, jota voitiin tarkentaa edelleen kolmannella kirjaimella seuraavasti:

A  kenttäpuhelimet
B  laitteen omalla paikallisparistolla (engl. Local battery, lyh. LB) toimivat puhelimet
C – puhelinkeskuksen virralla eli keskusparistolla (engl. Central Battery, lyh. CB) tai erillisellä virtalähteellä toimivat puhelimet
D  automaattipuhelimet
E  vaihtovirtasoittokellot
F  tasavirtasoittokellot
G  paikallisparistolla toimivat LB -keskukset
H  keskusparistolla tai ulkoisella virtalähteellä toimivat CB -keskukset
I  automaattikeskukset
J  jakit, jakkirimat
K  kenttäkeskukset
L  läpät, välkyt
M  muuntajat, kuristimet
N  avaimet, painonapit
O  ei käytössä
P  tulpat, pistokkeet
Q  numero-, aakkos- ja peitenimilevyt
R  varalla
S  mikrofoni- ja kuuloketarvikkeet
T  induktorit, kammet
U  kytkinrasiat, valitsijalevyt sekä numero-, aakkos- ja peitenimilevyt
V  linja- ja nauhavarusteet, jakkinumerot, nauhapainot
W  nauhat
X  varalla
Y  laryngofonit, kurkkumikrofonit
Z  ei käytössä
Å, Ä, Ö  ei käytössä

Puhelulaitteiden ja puhelinvahvistinten kalustoryhmän kahden ensimmäisen kirjaimen VP ja täydellisten laitteiden tapauksessa, nimikettä voitiin tarkentaa edelleen neljännellä valmistajaa ilmaisevalla kirjaimella seuraavasti:

P Puhelinteollisuus Oy
R  Ruotsi
S  Saksa
T  Tartu Telefoni Vabrik A/S
U – sekalaiset puhelimet, Ranska, Englanti, Puola
V, W – Neuvostoliitto

Erilaisten nimikkeistöjen käytöstä

Yleisesti ottaen P- ja V -nimikkeistön käytössä on saattanut esiintyä myös epäloogisuutta etenkin radioiden teholuokkaa ja valmistajatietojen kohdalla. Lisäksi ajan saatossa käytössä on ollut myös muita nimikkeistöjä. Sotasaaliskalustoan erottamiseksi on voitu käyttää myös nimikkeen perään lisättyä merkintää /S.

Viestikaluston sarjanumerointi

Etenkin viestikaluston eli radio- ja erikoiskaluston sarjanumeroinnissa käytettiin juoksevaa yksilönumeroa, joka oli sama asemaan kuuluvilla koneisto-, paristo- sekä muilla laatikoilla ja siihen kuuluvilla osilla. Suomalaisvalmisteisissa radioissa numero oli yleensä valmistajan sarjanumero. Käytännössä sarjanumeroita voitiin varata tilauksille tai numeroida saman laitteen eri versiot aina yhdestä alkaen. Radiolaitteen yksittäisestä sarjanumerosta ei välttämättä pysty päättelemään kokonaista valmistusmäärää tai todellista valmistusjärjestystä. Ulkomaalaisissa radioissa sarjanumeroa käytettiin yksilönumerona, jos se ei ollut liian pitkä. Numeroinnissa oli myös erikoisuuksia, kuten Kyynel -radion numerointi, joka muodostui radion mallinumerosta ja juoksevasta järjestysnumerosta. Esimerkiksi Kyynel malli M4:n tapauksessa sarjanumero oli muotoa 41 laitteelle numero 1 ja Kyynel mallin M12 tapauksessa 121 laitteelle numero 1, jne.


Lähteet

Harola, Jussi: Yhteys! Tiedonanto- ja viestivälineitä Suomen Puolustusvoimissa. Koala-kustannus. s. xxx. ISBN: 9789522291462.